eli siis mulla on ollu nyt aika vaikeeta viimeset 10kk ehkä ja viimein mulle on alkanu tulla sellanen olo , että ehkä elämä onkin jonkun arvosta vaikka en väitä, että oon kokenu täyden parantumisen ja ajattele, ''että kaikki on ihanaa''. On kumminkin kiva tuntee pitkästä aikaa, että jollain on jotain väliä ja, että ei kannata aina jäädä sänkyn makaamaan. Vaikka on mulla vielä mun mielessä joitain asoioita jotka häiritee muo.