Tein sitten ihan uuden käyttäjän, koska bustausvaara. :--D
Toivoisin asiallisia vastauksia ja mahdollista vertaistukea, vaikka en tiedä ketään joka olisi tuntenut näin.

Ongelmanihan on se, että valmistun pian lukiosta ja olen pitänyt koulun opettajista ja varsinkin muutamasta erityisen paljon. Olen aivan ihmeissäni, miten juuri mun lukioon sattui niin ihania ja asiallisia tapauksia - ei yläasteellakaan ollut kuin ehkä yksi oikeasti mukava ja symppis ope.

No nyt lukiossa tykästyin varsinkin yhteen opettajaan kovin. :--) Painotan heti että minulla on erittäin läheiset välit vanhempiini, että mitään vanhemman roolimallia tuskin opettajasta etsin. Ja ystäviä multa löytyy paljon.
En tiedä, kuvaisko "platonic crush" tätä tapausta hyvin. Pidin kovasti aineista, joita hän opetti, ja oli motivaatiota. Joten totta kai hänkin sitten piti minusta, ja välillä koin jopa saavani hieman erityiskohtelua (tai sitten vaan kuvittelin). Halusin olla mahdollisimman helppo, kiva ja mutkaton oppilas, mutta kuitenkin jäädä mieleen - jonka takia vedin välillä opiskelut jopa vähän överiksi ollakseni vaikuttava.

No, nyt me ei sitten enää nähdäkään, kun kirjoituksetkin on ohi yms. Olen huomannut ikävän olevan kova ja oikeasti surevani hiukan. En kehtaa kellekään sanoa, kun heti saan vaan kuulla että änänänänä eihän tommonen oo normaaliii siis oox joku ala-aste ikäsen tasolle jääny!!11

Ennen kuin lukuloma alkoi, huomasin tuntevani mustasukkaisuutta hänen uusista oppilaistaan joille hän jutteli samaan tapaan kuin minullekin joskus. Tiiän että tää menee jo aivan yli, onhan kyseessä hitto vie vaan opettaja ja sen pitääkin kohdella kaikkia samanarvoisesti. Mutta jotenkin pelkään että kun lähden koulusta sitten lopullisesti niin minä vaan unohdun ja oikeasti oon hänelle(kin) ollut vaan ihan yksi ja hailee, ja tulee joku vieeelä 271919101 x parempi ja innokkaampi ja reippaampi oppilas. Mun ei pitäisi ajatella näin, ja tää on aivan naurettavaa. En tiedä johtuuko tämä jotenkin siitä, että mä olen aina ollut kaveriporukkani vanhin eikä mulla juuri ole vanhempia kavereita. Eli olen itse aina ollut se tuki ja roolimalli kaikille, se jolta kysytään neuvoa. Ja sitten olen ottanut opettajan roolimalliksi ja ihailun kohteeksi kun ei sitä muualtakaan saa (:D).

Onko kellään koskaan ollut samanlaisia tuntemuksia, ajatuksia tms?