Mulla on aina ollu tosi hankalat välit mun äidin kanssa ja nyt yläasteikäisenä meidän väliset ongelmat on alkanu vaikuttamaan mun mielialaan ja elämään muutenkin tosi paljon. Äiti ei anna mun olla oma itteni; haukkuu mun vaatteita, hiuksia, kroppaa, kavereita, luonnetta jne. Tietysti nää asiat vaikuttaa negatiivisella tavalla todella paljon mun itsetuntoon ja vanhempana oon alkanu ottamaan päivittäiset haukut enemmän ihon alle.

Oon lähiaikoina uskaltautunut avautua tästä tilanteesta jonkin verran mun kavereille. Se on jonkin verran auttanut, kun tietää ettei tarvitse piilotella enään asioita. Ne tosin pääosin vain ehdottaa että puhuisin jollekkin ammattilaiselle, mutta mun mielestä maiseman muuttaminen olisi mulle tässä tilanteessa parhain ratkaisu.

Mua ei fyysisesti niin usein satuteta, joten oon miettiny että onko niin sanottu "henkinen satuttaminen" pätevä syy päästä asumaan esimerkiksi sijaisperheeseen. Tuntuu että pystyisin keskittyä enemmän olennaiseen (kouluun, harrastuksiin tms.) jos ympäristö olisi kunnossa.

+
tietääkö kukaan millä perustein päätettäisiin joutuisinko laitokseen vai sijaisperheeseen?
onko sijaisperheistä pulaa suomessa?
saako sijaisperheessä asuessa vielä jatkaa harrastuksia ja käydä samaa koulua?
mihin mun kannattaisi ottaa yhteyttä?

arvostain jos joku viittisi auttaa :(