Pelkään sitä että saatan tehdä itselleni jotain. On niin paha olla. Ihan sama mitä tekee nii jostain se silti tulee aina mieleen. Meidän perheessä ei oo ehkä paras suhtautuminen näihin asioihin nii en haluu niille tästä tunteesta oikeen puhuu. Viiltelin kerran ja kun iskä näki se kysy vaan et "Ooks viillelly? Hulluko sä oot?" No en sit kertonu totuutta vaan valehtelin. Mun toinen sisko huomas myös ja oli vaan silleen "Ootko viillelly?" ja nauro. Uskon silti et ne saatta tietää et oikeesti oon koska näitä kysymyksii tulee aika usein. Äidille voisin ehkä puhuu mut en sit tiiä. Itkeäkkään en voi kun kaikki tulee vaan kysyy mikä on. Jos kuitenki murrun ja alan itkee keksin aina jonkun tyhmän syyn. Pelottaa myös miten kaverit sustautus muhun jos ne sais tietää. En tiiä mitä teen!