Tunnen jatkuvaa ahdistusta ja surua ilmaston puolesta. Koen olevani syyllinen, kun elän niin etuoikeutetussa asemassa samalla kun ilmastonmuutos aiheuttaa vakavia ongelmia ympäri maailmaa. Häpeä ja vahvat inhon tunteet ovat läsnä aamusta iltaan. Monesti myös öisinkin. Unenlaatuni on huonontunut huomattavasti sitten sen, kun aloin ensimmäistä kertaa potea ilmastoahdistusta kuukausia sitten.

En ole pystynyt puhumaan ahdistuksestani kenellekään. Kukaan ei ota minua vakavasti, kun eihän ilmastoahdistus ole mikään diagnosoitu sairaus. Kävin lääkärilläkin puhumassa, enkä saanut mitään konkreettista apua ongelmaani. Syöminen on vaikeutunut enkä enää poistu asunnostani niin usein kuin ennen. Koulunkäynti ei suju. Ilmastoahdistus syö minua hitaasti sisältäpäin.

Olen menettänyt useita kavereita sen jälkeen kun aloin kritisoida heitä heidän kulutustottumuksistaan. En voinut olla puhumatta, koin sen velvollisuudeksi! Jonkun on taisteltava ilmaston puolesta, mitä tahansa se sitten vaatiikaan. Nykyään minulla ei ole enää ketään, kenelle puhua. Alan käydä epätoivoiseksi.

Onko täällä muita jotka potevat vakavaa tai keskivakavaa ilmastoahdistusta?