Hei! Onko kellään kokemuksia parisuhteen aikana tapahtuvasta itsenäistymisvaiheesta? Luulen että mulla ja poikaystävälläni on juuri tälläinen vaihe menossa, tai enimmäkseen poikaystävälläni :/ ollaan siis oltu jo vuoden päivät yhdessä ja vietetty aikaa toodella paljon keskenään, ja nyt sitten viimeiset 2 kk on ollut aika riitaisia. Milloin mistäkin tulee jotain ja erostakin ollaan puhuttu. Mua on lähinnä harmittanut se etten saa kaipaamaani arvostusta tai että mua pidetään itsestäänselvyytenä. Ei oikein läheisyyttä tai seksiäkään enään ole (tästä kysyttäessä että onko mussa joku vikana kun ei enään kiinnosta samalla tavalla kuin ennen ja seksin harrastamisen välit venyy helposti 4-5 viikon mittaisiksi niin vastaukseksi mies vain kertoo ”en tiedä ei vaan jaksa”) . Ja tästä ollaan puhuttu monet kerrat, kuitenkin viime viikolla nostin tämän puheenaiheen taas ylös ja kerron etten pysty jatkamaan tämmöisessä suhteessa jossa jatkuvasti joudun kokemaan olevani epäarvostettu. Poikaystävä sitten avautui kanssa kuinka häntä ahdistaa olla jatkuvasti yhdessä ja kuinka vapaampaa on olla kavereiden kanssa ja yksin. Tämän ymmärsin täysin ja sovittiin että annetaan toisillemme enemmän tilaa ja aikaa myös parisuhteen ulkopuolisille asioille. Nyt mua kuitenkin mietityttää että mitä jos erkaannutaan liikaa toisistamme? :( Auttaako tämmöinen erillään olo siihen että poikaystävää kiinnostaisi taas läheisyys ja seksi. Oon oikeesti niin ahistunu tän asian takia että haikailen jo muitten perään mutta en ikinä pettäisi, rakastan miestäni älyttömän paljon 😔 tuntuu vaan pahalta kun en enään kelpaa.