saan usein paniikkikohtauksia, ja ne on jotain ihan järkyttävää.
sydän hakkaa kovasti enkä saa kunnolla happea, ja luulen joka kerta että kuolen...
tuntuu etten saa millään rauhotettua itteeni niiden tullessa, joten
oisko teillä antaa mitään vinkkejä?
ite oon vaan yrittänyt hengittää syvään, mutta joka kerta on äärimmäisen haastavaa päästä pois siitä tilanteesta.

nää kohtaukset tulee hyvin usein koulussa, kun todella monet eri asiat ahdistaa siellä. joka päivä on muutenkin yhtä helvettiä ja hirveetä pinnistelyä jaksamisen kanssa... taustatietona: mulla on keskivaikea masennus johon oon saanu lääkkeet, ja käyn myös psykologilla sillon tällön.
kuitenkaan en koe saavani tarpeeksi apua, mutta nyt uskaltauduin vihdoin kertomaan opolle ja kouluterveydenhoitajalle näistä, niin he lupasivat laittaa asioita järjestykseen.

terkkarin ansiosta saan todennäkösesti suorittaa liikkatunnit itsenäisesti tekemällä korvaavia tehtäviä, koska koen niin suurta ahdistusta liikuntatunneista sekä niille siirtymisestä... koulullamme ei ole tällä hetkellä omaa liikuntakenttää-/salia, joten joudumme pyöräilemään ensin 3km liikuntakeskukseen, sitten liikkumaan siellä 1,5h ja pyöräilemään vielä takasin, joka on aivan syvältä.
siirtymiseen on annettu aikaa vaan 15min, joten voitte kuvitella miltä musta tuntuu, kun kohtaus tulee siinä matkalla D:

arvostan jos luit tänne asti, ja vielä enemmän arvostan mikäli yrität auttaa.
saa kertoa omia kokemuksia tai mitä vaan - mua auttais nyt vertaistuki paljon, kun tässä tilanteessa on kamppailtu niin pitkään.
tsemppiä kaikille jotka tuntee samoin ku mie, me selvitään tästä <3