Tiedän, että moni muu on käynyt elämässään samankaltaista vaihetta, siksi kysyn vertaistukea täällä. Moni tietää tunteen, kun kaikki tuntuu turhalta, tyhjältä, välinpitämättömältä. Kaikinpuolin on vaan huono olla, eikä tiedä kenelle asiasta edes kehtaisi sanoa -tuntuu vain, että olet taakka kertoessasi omista vaikeuksistasi jollekin muulle. Koulu ei enää kiinnosta, muutto on tulossa vanhempien avioeron takia, tulevaisuus vaikuttaa epävarmalta ja sen ajatteleminenkin tuntuu käsittämättömän vaikealta. Kaikki ne asiat, jotka tulisi kohdata ja hoitaa, mutta sinusta ei vain ole siihen. Lopulta pyörit yksin ajatustesi kanssa itseinhossa sekä -säälissä, sillä et vain saa otettasi elämään enää takaisin.
Väsyttää henkisesti sekä fyysisesti vain niin hirveästi.