perjantaina pidettiin luokan kesken pikkujoulut johon viime kesän huppareitaan hukkaava exäni saapui joskus kello 22 jälkeen kaverinsa kutsumana. ite en ollu vielä siinä vaiheessa ottanu kun tiesin äitin soittavan ennen yhtätoista. jotenkin, jollakin tavalla, päädyttiin yhtä aikaa keittiöön ja arvatkaa vaan oliko sillä "ikävä. anna mulle uus mahollisuus, lupaan etten tyri". arvatkaa vaan annoinko periks. arvatakaa vaan heräsinkö seuraavana aamuna sen kotoa, hänen kainalostaan. ei me "pientä pusuttelua" pidemmälle siitä keittiön tasoilta edetty mutta kaduttaa silti, varsinki jos ja kun joku luokkalainen tai kaveri huomas
miks mä teen tätä ittelleni