Opiskelu ja työ
Viilipurkki7.7.2017 16:02
1/36
Pelkään tehneeni ison virheen alavalinnassani

En ole varma mitä haen tällä keskustelulla, haluan vain avautua jollekkin, jos kenties siellä olisi samalla tavalla tuntevia, näiden tuntemusten normaaliudesta tietäviä tai vaikka yliopistossa alaansa vaihtaneita.

Pääsin siis nyt yhteishaussa opiskelupaikkaan, josta olen haaveillut niin kauan kuin jaksan muistaa. Tulosten julkaisemisen jälkeen otin paikan heti vastaan ja olin viikon verran yhtä hymyä, mutta sitten alkoi järkyttävä ahdistus. Päässäni pyörii jatkuvasti etten sovellukaan alalle ja että olen sinne liian nuori, ujo ja arka. Stressaan jo nyt odottavia tehtäviä ja harjoituksia, valtavaa vastuuta, mahdollisia mokiani ja potilaskontakteja. Tulevat sosiaaliset tilanteetkin ahdistavat, sillä kyseisellä alalla niiltä ei voi välttyä.

Olenkin jo miettinyt keskeyttäväni heti puolen vuoden jälkeen, vaikka tiedän että se olisi todella typerää. Ei niin lyhyessä ajassa voi muodostaa alasta todenmukaista kuvaa. Tiedostan myös sen, että sitä vartenhan siellä koulussa ollaan, että opitaan toimimaan ammatin edellyttämällä tavalla. Ensimmäisinä vuosina minun ei tarvitsisi tietää potilaiden hoidosta juuri mitään. Keskeyttäessäni heittäisin valmennuskurssiin käyttämäni rahat ja alalla odottavan varman työllistymisen roskiin sekä aiheuttaisin pettymyksen koko lähipiirilleni. Minua vain pelottaa, etten tulisi olemaan onnellinen, jos jatkaisin opiskeluja ja valmistuisin. Olenkin itkenyt itseni viimeisen viikon verran uneen, vaikka tiedän, että ala saattaa osoittautua ihanaksi tai että voin keskeyttää milloin haluan enkä välttämättä hukkaa elämästäni enempää kuin vuoden.

Olen perusluonteeltani todella vakava ja hiljainen, en mikään suupaltti ja vitsinheittäjä. Viihdyn hyvin omissa oloissani. Rakastan luonnontieteitä, ja kuvittelin pitkään lääketieteen olevan minua varten. Kuitenkin lukiossa yhteishakua tehdessäni pohdin pitkään lääketieteen ja fysiikan välillä, ja lääketiede vei voiton mm. työllisyyden ja lapsuudesta kumpuavan unelman vuoksi. Nyt pari päivää sitten sain päähäni, että olisinpa mennyt lukemaan sitä fysiikkaa ja lukenut itseni fysiikanopettajaksi, ja samalla vaikka matikan sekä kemian opettajiksi. Tällöin työllistyminen olisi ollut epävarmempaa, mutta työ (luultavasti, ennakkoluulojeni mukaan) miellyttävämpää, rennompaa ja vapaampaa. Palkka olisi huonompi, mutta lomat pitkiä ja luultavasti olisin paljon onnellisempi. Pidän koulumaailmasta nimittäin paljon.

Olen siis tällä hetkellä aivan sekaisin tunteideni kanssa, en tiedä mitä alaa haluan opiskella. Pelkään ajan, rahan ja opintotuen hukkaanheittämistä jos keskeyttäisin nyt alkavat opinnot, sekä perheen reaktioita. Haluan vain elää mahdollisimman stressitöntä elämää, eikä lääkärin elämä välttämättä sitä ole.

Onko kellään muulla (ollut) yhteishaun jälkeen samanlaista ennakkoaavistusta, että on valinnut todella väärän alan? Vinkkejä, omia kokemuksia yms. otan ilomielin vastaan, olen ihan hukassa :( Toivon vain, että koulun alkaessa tämä ahdistuksen tunne katoaa.

//pahoittelut superpitkästä tekstistä