Nokkamukiii13.2.2018 17:16
Mitä kannattaa kirjoittaa...
lukiossa jos haluaa mennä opiskelemaan ammattikorkeakouluun sosionomiksi?

sen jo aion sanoa, että matikkaa en aio kirjoittaa (tai no kyllähän se saattaa muuttua, mut en usko, ja jos mun mieli muuttuu niin hyvä sitten), eli onks se todella paha juttu jos en sitä kirjoittas?
Nokkamukiii13.2.2018 17:18
ja joo, oon vast ysillä, mut haluun silti ottaa selvää asioista jo nyt :D
Omenapiirakka3213.2.2018 17:58
Kirjoittaja
ja joo, oon vast ysillä, mut haluun silti ottaa selvää asioista jo nyt :D


Tuut 99% varmuudella vaihtaan vielä mielipidettäs
Nokkamukiii13.2.2018 18:39
Kirjoittaja
Oota vaan vuosi niin et halua enää


siis mitä en halua? ai sosionomiksi? no kuules tämän alan hommat on ollu mulla jo haaveena 6-vuotiaasta saakka :DD
Nokkamukiii13.2.2018 18:40
Kirjoittaja
Kirjoittaja
ja joo, oon vast ysillä, mut haluun silti ottaa selvää asioista jo nyt :D


Tuut 99% varmuudella vaihtaan vielä mielipidettäs


Enpä usko :D matematiikka on ollu mulle aina iso kynnys, en oo koskaan saanut parempaa numeroa ku 6 yläasteella, ja vasta 3-luokalla opin laskemaan viiteenkymmeneen... mulla on myös epäilty matemaattista lukihäiriötä vai mikä ikinä olikaan ja joo, en halua stressata itteeni millään matikalla sen takia et mun tulevaisuuden suunnitelmat riippuis siitä

ja tää ei ole mitenkään mun asenteesta kiinni, oon oikeesti lukenut 2kk yhteen matikan kokeeseen ja 6+ tuli

siis mun koulussa järjestetään tukiopetusta, mutta koska olin niin paska, niin mut laitettiin ERITYIStukiopetukseen (siis matikassa) :D että luuletko vielä, että muutan mun mielen? en sanois että mahdollisuus on edes 80%, mutta pieni mahdollisuus saattaa olla, jos edes sitäkään...


vai tarkotitko nyt mielipiteeni vaihtoa sosionomialan suhteen vai just ton matikan?
Clelia13.2.2018 18:41
Kyllä munkin kaveri halus ihan pienestä asti eläinlääkäriks, mutta vasta lukion tokalla tajus että ei haluakaan. Usko tai älä, mielipiteesi tulee todennäköisesti muuttumaan.
Nokkamukiii13.2.2018 18:45
Kirjoittaja
Kyllä munkin kaveri halus ihan pienestä asti eläinlääkäriks, mutta vasta lukion tokalla tajus että ei haluakaan. Usko tai älä, mielipiteesi tulee todennäköisesti muuttumaan.


Saattaa muuttua, mutta ei nyt ihan todennäköisesti

ja vähän ottaa nyt päähän että ihmiset tulee tänne nyt vaan pätemään sitä, et mun mielipide tulee muuttumaan JOO MÄ EN KYSYNYTKÄÄN NYT SITÄ vaan sitä että olen TÄLLÄ HETKELLÄ miettimässä tälläsiä juttuja ja haluan saada vastauksen mun kysymykseen
Nokkamukiii13.2.2018 18:47
joten onko täällä joku joka haluais vastata mun kysymykseen, olisin todella kiitollinen

ja kiva ku kaikki ihmiset vaan epäilee ja lyttää mun haaveen :))) sit jos joku haluu olla joku lääkäri ni sit ei ollakaan silleen että "joo sun mielipide saattaa muuttua"
Nokkamukiii13.2.2018 19:00
up
Poggo13.2.2018 19:08
Noh, sosionomiksi ei oo yhtä tiettyä vastausta: hyödyllisimipiä reaaleja olisi minun mielestä psykologia tai terveystieto. Kielistä ei ikinä oo haittaa etenkin, kun sanoit, ettei matikka suju.

Nokkamukiii13.2.2018 19:10
Kirjoittaja
Noh, sosionomiksi ei oo yhtä tiettyä vastausta: hyödyllisimipiä reaaleja olisi minun mielestä psykologia tai terveystieto. Kielistä ei ikinä oo haittaa etenkin, kun sanoit, ettei matikka suju.


Jes! kiitos tiedosta! oon hyvä just noissa
minämoi^13.2.2018 20:38
Mikä ala sua siis täsmälleen kiinnostaa? Sosionomithan voi syventyä esim. varhaiskasvatukseen tai vaikka sosiaalityöhön. Ja näihin ammatteihin on selkeet koulutuslinjat myös yliopistoissa, joita kyl suosittelen enemmän, jos on joku selkeä ammattihaave.
minämoi^13.2.2018 20:39
Yhteiskuntaoppi varmaan myös hyödyllinen.
Nokkamukiii13.2.2018 20:41
Kirjoittaja
Mikä ala sua siis täsmälleen kiinnostaa? Sosionomithan voi syventyä esim. varhaiskasvatukseen tai vaikka sosiaalityöhön. Ja näihin ammatteihin on selkeet koulutuslinjat myös yliopistoissa, joita kyl suosittelen enemmän, jos on joku selkeä ammattihaave.



Ei yliopistoa.... oikeesti, eihhhhh..... ja no yritän sitä alaa tässä seuraavien kolmen vuoden aikana lukiossa, mut ei ainakaan mikään vanhustyö/lastentarhatyö (jos se ees kuuluu siihen... eiks se kuulu lähihoitajan työhön..? en oo varma)

mutta joku nuoriso-ohjaaja ois kiva, päihdetyö, tai sit joku perheneuvoja (en tiedä oikeaa termia)... siis ihan vaan työskentely esim. nuorten kanssa, jossa sais myös käyttää kieliä ja psykologisia taitoja
minämoi^13.2.2018 20:44
Kirjoittaja
Kirjoittaja
Mikä ala sua siis täsmälleen kiinnostaa? Sosionomithan voi syventyä esim. varhaiskasvatukseen tai vaikka sosiaalityöhön. Ja näihin ammatteihin on selkeet koulutuslinjat myös yliopistoissa, joita kyl suosittelen enemmän, jos on joku selkeä ammattihaave.



Ei yliopistoa.... oikeesti, eihhhhh..... ja no yritän sitä alaa tässä seuraavien kolmen vuoden aikana lukiossa, mut ei ainakaan mikään vanhustyö/lastentarhatyö (jos se ees kuuluu siihen... eiks se kuulu lähihoitajan työhön..? en oo varma)

mutta joku nuoriso-ohjaaja ois kiva, päihdetyö, tai sit joku perheneuvoja (en tiedä oikeaa termia)... siis ihan vaan työskentely esim. nuorten kanssa, jossa sais myös käyttää kieliä ja psykologisia taitoja


Minkä takia ei yliopistoa? Niin ja sosionomeja työskentelee päiväkodeissa ja ihan yliopistokoulutettuja lastentarhanopettajia. Et ei siellä pelkkiä lastenhoitajia ole, vaan myös ihan opettaja joka lapsiryhmässä.

Mut siis sun tekstistä sai kuvan, että mun mielestä sulle vois myös sopia psykologian tai sosiaalityön opiskelu yliopistossa.
Nokkamukiii13.2.2018 21:05
Kirjoittaja
Kirjoittaja
Kirjoittaja
Mikä ala sua siis täsmälleen kiinnostaa? Sosionomithan voi syventyä esim. varhaiskasvatukseen tai vaikka sosiaalityöhön. Ja näihin ammatteihin on selkeet koulutuslinjat myös yliopistoissa, joita kyl suosittelen enemmän, jos on joku selkeä ammattihaave.



Ei yliopistoa.... oikeesti, eihhhhh..... ja no yritän sitä alaa tässä seuraavien kolmen vuoden aikana lukiossa, mut ei ainakaan mikään vanhustyö/lastentarhatyö (jos se ees kuuluu siihen... eiks se kuulu lähihoitajan työhön..? en oo varma)

mutta joku nuoriso-ohjaaja ois kiva, päihdetyö, tai sit joku perheneuvoja (en tiedä oikeaa termia)... siis ihan vaan työskentely esim. nuorten kanssa, jossa sais myös käyttää kieliä ja psykologisia taitoja


Minkä takia ei yliopistoa? Niin ja sosionomeja työskentelee päiväkodeissa ja ihan yliopistokoulutettuja lastentarhanopettajia. Et ei siellä pelkkiä lastenhoitajia ole, vaan myös ihan opettaja joka lapsiryhmässä.

Mut siis sun tekstistä sai kuvan, että mun mielestä sulle vois myös sopia psykologian tai sosiaalityön opiskelu yliopistossa.


Mä aina välttelen tota kysymystä :D ku en haluis sanoa et oon liian laiska ja mua pelottaa ku en pärjäis kuitenkaa ku oon niin tyhmä (joo tosi hyvä asenne mulla, tiedän) ja ehkä mun mieli saattaakin muutua, oonhan mä vasta 16 enkä edes vielä lukiossa! mut jotenki ammattikorkeakoulu vaikuttaa ihan mun paikalta

Ja juu, oon miettinyt jo tota psykologiaa yliopistossa, mut se matikka... niinkun tossa aiemmin kerroin, niin oon oikeesti ihan toivoton tapaus ja siellä tarttee matikkaa enemmän ku itse psykologiaa (joka on mun mielestä aivan saatanan naurettavaa, että sitä matikkaa oikeesti pursuaa ihan joka vitun paikasta eikä sitä työelämässä edes tarvita niin paljon ku annetaan uskoa)

Matikka vaan saa mut ahdistumaan ihan järkyttävästi, siis ei jeesus ne kaikki miljoonat kerrat mitä tuli itkettyä ennen matikan tunteja ala-asteella (ja myönnän, vielä näin yläasteellakin), vaikka joillekin se on vaikea tajuta, niin matikka on mulle oikeesti ihan painajaista ja se ahdistaa mua todella paljon

sori pitkä avautuminen :)

minämoi^13.2.2018 21:28
Kirjoittaja
Kirjoittaja
Kirjoittaja
Kirjoittaja
Mikä ala sua siis täsmälleen kiinnostaa? Sosionomithan voi syventyä esim. varhaiskasvatukseen tai vaikka sosiaalityöhön. Ja näihin ammatteihin on selkeet koulutuslinjat myös yliopistoissa, joita kyl suosittelen enemmän, jos on joku selkeä ammattihaave.



Ei yliopistoa.... oikeesti, eihhhhh..... ja no yritän sitä alaa tässä seuraavien kolmen vuoden aikana lukiossa, mut ei ainakaan mikään vanhustyö/lastentarhatyö (jos se ees kuuluu siihen... eiks se kuulu lähihoitajan työhön..? en oo varma)

mutta joku nuoriso-ohjaaja ois kiva, päihdetyö, tai sit joku perheneuvoja (en tiedä oikeaa termia)... siis ihan vaan työskentely esim. nuorten kanssa, jossa sais myös käyttää kieliä ja psykologisia taitoja


Minkä takia ei yliopistoa? Niin ja sosionomeja työskentelee päiväkodeissa ja ihan yliopistokoulutettuja lastentarhanopettajia. Et ei siellä pelkkiä lastenhoitajia ole, vaan myös ihan opettaja joka lapsiryhmässä.

Mut siis sun tekstistä sai kuvan, että mun mielestä sulle vois myös sopia psykologian tai sosiaalityön opiskelu yliopistossa.


Mä aina välttelen tota kysymystä :D ku en haluis sanoa et oon liian laiska ja mua pelottaa ku en pärjäis kuitenkaa ku oon niin tyhmä (joo tosi hyvä asenne mulla, tiedän) ja ehkä mun mieli saattaakin muutua, oonhan mä vasta 16 enkä edes vielä lukiossa! mut jotenki ammattikorkeakoulu vaikuttaa ihan mun paikalta

Ja juu, oon miettinyt jo tota psykologiaa yliopistossa, mut se matikka... niinkun tossa aiemmin kerroin, niin oon oikeesti ihan toivoton tapaus ja siellä tarttee matikkaa enemmän ku itse psykologiaa (joka on mun mielestä aivan saatanan naurettavaa, että sitä matikkaa oikeesti pursuaa ihan joka vitun paikasta eikä sitä työelämässä edes tarvita niin paljon ku annetaan uskoa)

Matikka vaan saa mut ahdistumaan ihan järkyttävästi, siis ei jeesus ne kaikki miljoonat kerrat mitä tuli itkettyä ennen matikan tunteja ala-asteella (ja myönnän, vielä näin yläasteellakin), vaikka joillekin se on vaikea tajuta, niin matikka on mulle oikeesti ihan painajaista ja se ahdistaa mua todella paljon

sori pitkä avautuminen :)


Mun mielestä sun kuitenkin kannattaa nyt ottaa ihan rauhassa ja opiskella lukiossa sellaisia aineita jotka sua kiinnostaa. Noi ehdotetut aineet on varmasti hyviä valintoja.

Yliopistoissa on ihan tavallisia ihmisiä, ei tarvitse olla mikään superfiksu että sinne pääsee tai että siellä pärjää. Meinaan vaan, että ei sun kannata nyt ainakaan noin ehdoton olla sen kanssa että et missään nimessä mene. Kun sieltä saattaakin löytyä just sulle mielenkiintoinen ala ja sitä on myös helpompi sit opiskellakin just sen takia, kun se on kiinnostavaa.

Mä ymmärrän kyllä ton matikka-ahdistuksen, mulla oli sama ahdistus ruotsin kanssa ja ai luoja, kun vielä yliopistossakin piti suorittaa se virkamiesruotsi! Mut siin täytyy vaan pitää pää kylmänä ja miettiä et sun täytyy vaan opetella ne tietyt asiat, että sä pääset opinnoissa ja elämässä eteenpäin. Jos käytät aikaa siihen aineen vihaamiseen, niin se kostautuu vaan sulle itelle.
minämoi^13.2.2018 21:31
Niin ja tosta psykasta: eri yliopistojen välillä on suuriakin eroja siinä, että kuinka paljon sitä matikkaa pääsykokeissa tai opinnoissa on. Voit hakea sellaiseen yliopistoon, jossa se painotus ei oo niin suuri. Tiedän, että myös sellaset on päässy opiskelemaan psykaa, jotka ei oo matikassa niin hyviä. :)
Nokkamukiii13.2.2018 21:33
Kirjoittaja
Kirjoittaja
Kirjoittaja
Kirjoittaja
Kirjoittaja
Mikä ala sua siis täsmälleen kiinnostaa? Sosionomithan voi syventyä esim. varhaiskasvatukseen tai vaikka sosiaalityöhön. Ja näihin ammatteihin on selkeet koulutuslinjat myös yliopistoissa, joita kyl suosittelen enemmän, jos on joku selkeä ammattihaave.



Ei yliopistoa.... oikeesti, eihhhhh..... ja no yritän sitä alaa tässä seuraavien kolmen vuoden aikana lukiossa, mut ei ainakaan mikään vanhustyö/lastentarhatyö (jos se ees kuuluu siihen... eiks se kuulu lähihoitajan työhön..? en oo varma)

mutta joku nuoriso-ohjaaja ois kiva, päihdetyö, tai sit joku perheneuvoja (en tiedä oikeaa termia)... siis ihan vaan työskentely esim. nuorten kanssa, jossa sais myös käyttää kieliä ja psykologisia taitoja


Minkä takia ei yliopistoa? Niin ja sosionomeja työskentelee päiväkodeissa ja ihan yliopistokoulutettuja lastentarhanopettajia. Et ei siellä pelkkiä lastenhoitajia ole, vaan myös ihan opettaja joka lapsiryhmässä.

Mut siis sun tekstistä sai kuvan, että mun mielestä sulle vois myös sopia psykologian tai sosiaalityön opiskelu yliopistossa.


Mä aina välttelen tota kysymystä :D ku en haluis sanoa et oon liian laiska ja mua pelottaa ku en pärjäis kuitenkaa ku oon niin tyhmä (joo tosi hyvä asenne mulla, tiedän) ja ehkä mun mieli saattaakin muutua, oonhan mä vasta 16 enkä edes vielä lukiossa! mut jotenki ammattikorkeakoulu vaikuttaa ihan mun paikalta

Ja juu, oon miettinyt jo tota psykologiaa yliopistossa, mut se matikka... niinkun tossa aiemmin kerroin, niin oon oikeesti ihan toivoton tapaus ja siellä tarttee matikkaa enemmän ku itse psykologiaa (joka on mun mielestä aivan saatanan naurettavaa, että sitä matikkaa oikeesti pursuaa ihan joka vitun paikasta eikä sitä työelämässä edes tarvita niin paljon ku annetaan uskoa)

Matikka vaan saa mut ahdistumaan ihan järkyttävästi, siis ei jeesus ne kaikki miljoonat kerrat mitä tuli itkettyä ennen matikan tunteja ala-asteella (ja myönnän, vielä näin yläasteellakin), vaikka joillekin se on vaikea tajuta, niin matikka on mulle oikeesti ihan painajaista ja se ahdistaa mua todella paljon

sori pitkä avautuminen :)


Mun mielestä sun kuitenkin kannattaa nyt ottaa ihan rauhassa ja opiskella lukiossa sellaisia aineita jotka sua kiinnostaa. Noi ehdotetut aineet on varmasti hyviä valintoja.

Yliopistoissa on ihan tavallisia ihmisiä, ei tarvitse olla mikään superfiksu että sinne pääsee tai että siellä pärjää. Meinaan vaan, että ei sun kannata nyt ainakaan noin ehdoton olla sen kanssa että et missään nimessä mene. Kun sieltä saattaakin löytyä just sulle mielenkiintoinen ala ja sitä on myös helpompi sit opiskellakin just sen takia, kun se on kiinnostavaa.

Mä ymmärrän kyllä ton matikka-ahdistuksen, mulla oli sama ahdistus ruotsin kanssa ja ai luoja, kun vielä yliopistossakin piti suorittaa se virkamiesruotsi! Mut siin täytyy vaan pitää pää kylmänä ja miettiä et sun täytyy vaan opetella ne tietyt asiat, että sä pääset opinnoissa ja elämässä eteenpäin. Jos käytät aikaa siihen aineen vihaamiseen, niin se kostautuu vaan sulle itelle.


Aa no toi on kyl hyvä tietää.... ku on kauheet paineet et kaikki ois jotai albert einsteinejä XDD mut joo, ehkä mä sit koitan ottaa itteeni niskasta kiinni ja olla kärsivällinen