Dragonfly_22.3.2018 17:41
1/16
Lukio hajottaa

En yhtään jaksa.
Muutin tänä lukukautena lukion perään toiselle paikkakunnalle noin 800km kotipaikkakunnaltani. Tottakai tiesin, että tulee olemaan vaikeaa ja että tulen varmasti itkemään useampiakin iltoja tyynyyn. Olin varautunut siihen. Mutten yhtään ollut varautunut siihen todelliseen paskaan, joka lopulta tapahtui.

Koulu menee hyvin, arvosanat ei juurikaan ole muuttuneet peruskoulusta, mutta minusta tuntuu että se on vain minun jatkuvan opiskelun ja stressaamisen ansiota. Tuntuu, että kohta hajotan itteni loppuun ja sen tulee varmasti näkemään arvosanoista.

Koti-ikävä on kova. Tuntuu yksinäiseltä. Vaikka muutinkin "kaukaisten" sukulaisten luo niin ei se helpota tilannetta yhtään, päinvastoin pahentaa. Olen huomannut että minuun puretaan kaikki kertynyt ns.negatiivinen energia ja että minua yritetään manipuloida tekemään jotakin mihin mulla ei kirjaimellisesti ole yhtään aikaa tuhlattavaksi. Ja jos en täytä toiveita, niin ei muuta kuin ingoorataan ja pidetään mykkäkoulua. Thänks for supporting.
Lukio menee niin ja näin. Itken päivittäin koulun vessassa, ja kotiin tultuani huoneessani.
En juurikaan ole päässyt tutustumaan uuteen paikkakuntaan kotiläksyjen ja kotihommien takia, enkä juurikaan vietä aikaani uusien opiskelututtavien kanssa, muuta kuin oppitunneilla ja ruokailuissa. Vapaa-aikani kytän lähinnä urheiluun, jota ilman en kirjaimellisesti voi elää ja opiskeluun, sekä kotihommiin.

Tuntuu, että haaskaan aikaani ja nuoruuttani. Rakastan piirtämistä, haluaisin kirjoittaa kirjoja ja ehkä jopa pitää blogia tai tehdä youtube-videoita. Haluan viettää aikaa kavereiden kanssa ja tutustua uusiin ihmisiin ja paljonkin. Haluan harrastaa urheilua ihan täysillä ja pitää muutenkin hauskaa nuorta elämää, jotta vanhempana olisi, mitä muistella hymysuin.
Sen sijaan istun kotona ja opiskelen vektoreita ja personifikaatiota tai mitälie onkaan. Ei kiinnosta ollenkaan. Minusta tuntuu, että lukion jälkeen menen todennäköisesti opiskelemaan treineriksi tai joksikin vastaavaksi, ja perustan ehkä yrityksen ja kirjoitan kirjoja. En usko että vektoreista on mihinkään nuista mitään hyötyä.

En tiedä, miksi olen lukiossa. En tiedä teenkö tämän itselleni vai alistuinko taas manipulaatioon. En tiedä, onko tämä jäätävä hermoilu ja kyynelten vuodattaminen lopulta sen arvoista, sillä minusta tuntuu ettei todellakaan ole.
En halua lopettaa lukiota koska
a. haluan tanssia wanhat
b. en halua tuottaa pettymystä perheelleni (varsinkaan äudille)
c. en halua pettyä itse itseeni ja olla "luovuttaja" joka ei kestänyt pikku lukion paineita jotka on oman käsitykseni mukaan varmaan murto-osan myöhemmistä elämänpaineista ja ongelmista.

Lukioon tultuani eräs opettaja sanoi, että lukio oli hänen elämänsä parasta aikaa. Vittu miten? :D
Onko mulla joku asenneongelma, vai miksi en näe tässä mitään parasta?? Mulle kokoajan sanotaan, että nauti nuoruudestas vielä kun voit. No helevetti niinhän minä tekisinkin jos ei olisi joka päivä sitä jäätävää kasaa läksyjä tai kotihommia sekoitettuna yhteen jäävuoreen joka isketään vasten sun kasvoja niin, että tulee mustat silmänalukset.

Tarkoitus ei ole valittaa. Mulla vaan kiinnostaa, oonko oikiasti ainoa tämän kaiken suhteen. Vai onko jossain semmosia tyyppejä, jotka "kärsii" samasta asiasta. :)