Joo elikkäs tuntuu että tarvisin jonkun koulupsykologin/kuraattorin/mitä näitä nyt on, apua. Meidän vanhin kissa kuoli aika lailla tasan vuosi sitten, enkä ole vieläkään yli siitä. Oon nyt monen kuukauden verran nähnyt asiaan liittyviä painajaisia ja mm.pari kertaa herännyt ihan hysteerisenä ja paniikissa niiden takia. Tätä ennen en siis oo nähnyt painajaisia juuri ollenkaan, tuskin edes yhtä vuodessa. Oon myös tosi stressaantunut meidän muiden kissojen puolesta, tarkistan jatkuvasti kotona käydessä että hengittääkö ne ja heti jos ne osoittaa pientäkään merkkiä siitä että jokin voisi olla pielessä, meen ihan paniikkiin. Meillä ei perheessä käsitelty tän lemmikin kuolemaa juuri ollenkaan, koska tilanne oli aika paha paikka mun vanhemmillekin ja meneillään oli samaan aikaan niin paljon kaikkea muuta, mm.mun vaarin saattohoito. Fun! :D

Ois kiva kuulla onko jotkut muut hakeneet apua lemmikin kuoleman takia? Mistä haitte sitä apua? Ylipäänsä kauanko kesti ennen kuin pääsitte siitä yli? Ite en oo aiemmin käynyt minkään koulupsykologin jne.juttusilla, joten kynnys on aika korkea. Tuntuu myös että tää on tällainen "turha" asia, jota ei oikein ymmärrä jos ei ole ite kokenut samaa. Itekkin ennen tätä tilannetta tuli aina vähän outo olo, jos vaikka näin jonkun postaavan snäppiin jotain "nähdään koirataivaassa rakas muruseni" tekstejä ja itkuhymiöitä ja mustavalkokuvia jostain hautakivistä ja kuolleesta koirasta. En ole puhunut tästä mun vanhemmille ollenkaan ja mieluusti en puhuisikaan, koska jotenkin tuntuu niin väärältä mennä itkemään vuosi sitten kuollutta kissaa, kun se mun vaari kuoli tässä pari kuukautta sitten. Pelkään myös että kun meen jonkun ammattilaisen pakeille, se ei ota tätä tosissaan, vaan alkaa kaivelemaan mun tunteita just vaikka tähän mun vaarin kuolemaan liittyen. ( josta oon siis täysin yli )