Enpä tiiä onko hyvä idea ruveta avautumaan ihan tuntemattomille, mutta vitut eipä oo ketään muutakaan...
Tuota noin oon kärsiny viimeset 2 vuotta vitun pahasta masennuksesta. Enemmän sellasesta tyhjiö masennuksesta, ettei mikään tunnu miltään, kaikesta on ns lähteny 'maku' ja maailasta värit. Sulkeudun aina vaa omaan huoneeseeni ja vietänki täällä 99% vapaa-ajastani, joten kauheesti en omista sosiaalisia suhteita.
Mutta nyt ku päästään asiaan, nii noin 2kk sitten mulle tuli jätkä juttelemaan snäpissä ja se vaikutti kovin kiinnostuneelta musta, joka oli mulle niin ihmetys, koska en todellakaan ole mikään kaunis ihminen ja se sai mulle vakuutettua toista. No asiat meillä eteni iha hyvin kunnes ehkä puol viikkoo sitten. En tiiä loppuko siltä kiinnostus, koska en oo mikää kauheen tyttömäinen ja inhoon lähtemistä minnekkään huoneestani (on ennenki käyny nii että mut on frendzonattu, koska oon monille jätkälle enemmänki ystävä mun luonteen, harrastuksien ja kiinnostuksen kohteiden vuoksi). No mää yritin saada hänen huomioonsa ja meiden keskustelut jotenki muutti kovin pakotetuiks ja kaukasiks, nii annoin vähän liinaa ja katoin tulisko hän puolväliin vastaan, mutta ei.
Tässä vähänaikaa sitten menin avautumaan masennuksestani hänelle ja vastaus oli vaan: "miks?". Selitin ja sen jälkeen ei oo vastausta tullut.
Mitä vittua mää teen? Tää jätkä sai mut tuntemaan itteni vaan pahemmin masentuneeks ja sulkemaan viimesetki inhimillisyyteni rippeet, tunteeni ja luottamukseni niin vitun paksujen seinien sisälle, että en saatana päästä ketään enää lähelleni...