Mä siis oon tykännyt yhdestä pojasta viimeden vuoden ja tää tykkääminen alkosiis sellasesta ihanasta halailu unesta sen kanssa. Sitäkin mä vaan mietin et haluunkohan mä srirustella niin kovasti että oon ruennu ite ettimään hyviä ehdokkaita. Toisaalta hän on se joka on mielessäni kaikkein eniten ja kun istin autossa hänen vieressään teki mieli vain painautua vasten häntä... me siis jutellaan viesteillö melkein joka päivä ees jonkun verran ja ollaan tutustuttu sen verran että tämö ujompi/epäsosiaalinen ihminen on pikku hiljaa rentoutunut eikä esim käytä enäö pisteitä lauseissaan ja saattaa joskus jopa vitsaillakkin ja on ruennut itsekkin keskusteluja aloutramaan ja kertoo aina että selviää koulupäivistä hyvällä seuralla yms yms.
Hän on se joka tulee ensimmäisenä mieleeln kun kuvittelen itseni parisuhteeseen vaikka en ole mitenkään palavasti ihastunut kun jotenkin tuntuu luontevammmalle eikä tarvii jännittää, niinkuin ei yleensä kavereiden kanssa.
Aattelenko mä sitä vaan kaverina vai oonko mö vaan sit silleen syvemmin ihadtunu ja päödsy alku hihityksistä ohi?
Oon myös pikkuhiljaa tässä huomannut että sillä ei oikein ole kavereita kun olen kuulemma suurinpiirtein ainut jolle tämä päivisin juttelee. Tiedän että hän on aika(hyvin)epäsosiaalinen ja esim kun hän joutui puoli tutulta kysymään löydetystä puhelimesta kuiskasi tön jälkeen mulle jotenkin silleen et "olipa hankalaa" tai jotain sellasta. Siihen sitten vadtasin hymyillen että "pitäisikö vähän harjoitella noita sosiaalisia tilanteita" ja se vastasi silleen vähän hymyillen että "ei tosiaankaan"
Mä siis oon se joka aina sillonkun niillä on ryhmäytys hommia sanon et menis nyt puhumaan jollekkin ja et voi se olla ihan hauskaakin. En tiiä ei mun varmaan kuulus olla huolissaan sen kavereista mutta jotenkin entiiä on itellä huonoja kokemuksia yksin olemisesta niin et en haluis et sil ei olis ketään kavereita(hih ja joskus ajattelen että jos uskaltaisin niin varmaan raahaisin sen johonkin missä se vois saada kavereita eikä sen elämä olis pelkkää 8-4 koulussa+2.5h treenit illalla joissa se on kans kait yksin yleensä)
Jos oltais esim suhteessa niin oisinko hirvee ihminen jos veisin sen johonkin tollaseen tapahtumaan misdä voi vahingossa tavata ja tutustua ihmisiin?:D
Ja on hän kerran kysynyt multa et miks mä oon aina välkillä yksin. Silleen aika ihanaaa et oli huomannu ja huolehtii<3 (selitys:kaverit ei haluu ulos kylmään ja miksi minä sinne menin niin siksi että voisin Hänet nähdä...)