kieroilija15.7.2020 20:23
1/5
oonko täys kusipää

Mun vanhemmat eros ku mä ja mun pikkuveli oltii tosi nuorii, ja oon aina siit asti asunu äitillä. Mä näin aina mun iskää mun veljen kaa, mentii esim. mäkkii tai oltii vaa sillä ja katottii leffaa, mut en oo ikinä oikee tykänny nähä sitä koska sil oli hirveet ongelmat alkoholin ja ehkä myös huumeiden kaa (en oo tod varma). Se oli vaa ne vibat siel kämpäs jotka oli iha hirveet, iskä suuttu ja huus ain iha kauheesti, pienistäki asioista, ja mulle tuli aina siit tosi syyllinen tunne ku tunsin et se oli mun vika, et mä aiheutin mun faijalle ton pahan mielen. Toi syyllisyys juttu on siis tänäki pvänä juttu ja luulen et se on tosta just. Mut siis kerran se oli kännis ku oltii siel. Ihan vitun ahistavaa pikku lapselle jos oma isä vaikuttaa tosi oudolta ja tyylii nukahtaa kesken lauseen. Ja kerran se alko just raivoomaa sillee et tuli oikeesti paniikki ja jouduin salaa laittaa äitille viestii et tulee hakee äkkiä. Noi oli yksii niist syistä miks ei nähty sit enää kauheesti, muuta ku just sit julkisil paikoil ku ei siel iskän kämpässä uskaltanu olla enää.
Iskä lähti sit vähän aijan pääst tost matkoille ja just raitistu ja tuli n.3kk päästä takas Suomee. Mul on hirveen kusipää olo nyt ku iskä on raitis ja suht mukavaki täl hetkellä. Lisäks sen isä just kuoli ja ollaa sen ainoot läheiset sukulaiset. Mut en vaa pysty näkee sitä sillee, silti vältän aina kertoo sille jotain ku pelkään et se suuttuis siitä. Ja aina vaa tulee flashback niist jutuist mitä se on tehny menneisyydes, vaik se ei ikinä tekis nii enää. Oon varma siitä. En voi vaan auttaa sitä et en voi silti olla oma itteni sen seurassa. Mul on iha hirvee olo tän takii, koska tuntuu et faija on muuttunu iha sikana mut en vaan yksinkertasesti pysty pitämään siitä.
Onks vinkkei miten päästä täst ns. "kammosta" eroon?



Ja haluun vaan sanoo et iskä ei oo tehny mitää vakavaa mulle tai mun veljelle (haknnu, raiskannu jne.) et ei mitää sellasta.