Kertokaa mulle tän tekstin jälkeen et oonko hullu vai mikä mua vaivaa!

No yritän selittää tän kaiken lyhyesti.

Eli oon ollu aina se luokan outo hiljainen tyttö. Mulla ei ole ollu kun 1 ystävä koulussa pariin vuoteen ja se on ainut kenen kanssa oon.

Mua ahdistaa olla koulussa tai muissa sosiaalisissa paikoissa ja jos joku siellä kattoo mua tai nauraa nii samantien ajattelen että se nauraa mulle joten rpeen heti panikoimaan. Ja silloin kun joku tulee puhuin mulle nii änkytän sille vaan jotain niin pienellä äänellä et en edes ite kuule sitä ja muutun ihan tulipunaseks.

Sitten välillä ajattelen että ihmiset kuulee mun ajatukset, koska jos ajattelen jotain outoa nii kun joku kattoo mua nii luulen että se kuulee ne ajatukset.


Ja nyt kuulostan psykopaatilta, mutta välillä kun suutun nii mietin vaa et vitsi haluisin tappaa ton ja tunnin päästä saatan pitää sitä parhaana tyyppinä.

Sitten ku joku asia menee pieleen niin hakkaan päätä seinään yms.

Tän kaiken takia koulu menee päin persettä ja ihmissuhteet menee päin persettä.

Nykyään mul on vaa aika tyhjä ja väsynyt olo kokoajan.

Kiitos jos joku jaksoi lukee tänne asti ja anteeks kirjoitusvirheistä.