Anteeeks että tuun tänne taas avautuu mut mä en vaan jaksa enää. Mitä järkee mun elämässä ees on? Joka päivä pitää nähä hirveesti vaivaa pelkästään siihen että pääsee ylös sängystä. Koulussa en jaksa keskittyä, eli käyn siellä käytännössä turhaan. En tiiä mitä oon tehny väärin että suurin osa mun luokkalaisista vihaa mua. Tänäänki yks meiän luokkalainen ei suostunu tulla istumaan mun viereen vaikka opettaja useamman kerran määräsi. Sitte se siinä vilkuili kavereilleen, niin että ymmärsin heti että mun viereen ei vaan kehtaa istua. Oon tullu siihen tulokseen että mussa on vaan PAKKO olla jotain pahasti vialla. Mä yritän ja yritän olla ystävällinen kaikille, silti en oo riittävä. Sitte ku vihdoin koulun jälkeen pääsen kotiin, en jaksa tehdä mitään. Sen jälkeen saan kuunnella äitiltä sitä miten mun pitäs jaksaa ja sitä miten se haluis musta eroon pysyvästi. Mun äiti halus lasta enemmän ku mitään muuta. Se sai mut ja mitä mä tein? Pilasin mun äitin koko vitun elämän. Koko suku häpee mua. OON VAAN TIELLÄ. En vaan yksinkertasesti haluu enää elää. Mussa on joku pahasti vialla. En oo niinku muut. Oon arvottomampi, aliarvosempi ihminen ku muut. Oon yrittäny jo monta kertaa muuttaa itteni kokonaan vastakohdaks sille mitä oon, mut ei siitä mitään oo tullu. En pysty muuttumaan, paska mikä paska.