onko tarpeeksi siinä että vajaassa puolessa vuodessa tunteillani on leikitty lähes 10 kertaa..? Voin määrän tarkistaa illalla tai huomenna, kunpana surultani jaksan.

Ja oon miettiny et onko mun kohtalo elää elämäni yksin? Oon aina halunnu perheen mutta mikä on mun kohtalo? Onko se yksinäisyys, itku ja turhautuneisuus? Tietysti pitäis luottaa että kaikella on johdatuksensa. Kaikki menee niin kuin mulle on tarkoitettu ja minkä mä kestän. Mutta se on vaikea hyväksyä