Hahahh18.3.2020 15:13
1/3
Oon pettyny ja sekasin.. Taas..

Oon niin pettyny itteeni. Vannoin et oon päässy yli ja se ei enää kiinnosta mua mut silti en.. vaan.. Jotenki.. Pysty.. Rintaa puristaa.
En vaa enää tiedä mikä ahdistaa eniten. Kaverit? Perhe? Koulu? Maailma?
Sitä paitsi jostain syystä syytän itteäni. Mietin teinkö mä jotain? Ne välit ku se vastaa vaan pitenee koko ajan. Se ilonen energia vaan haipuu pikkuhiljaa pois. Samalla se sattuu ja samalla se ei tunnu miltään.
Mitä jos vaan sanoisin siitä sille? Nyt pystyisin vielä vältellä sitä helposti ja ens vuodeks se vaihtais kouluu kumminki. Mut tuntuu et jos sanon ni rupeen katumaan. Tai jos se syyttääki mua? Tai jos mul ei oo tarpeeks hyvää syytä vetää välejä kiinni?! Mitä jos en saakaa sanottuu ja se pitää mua raukkamaisena?
Haluun vaan tästä kaikesta pois. En haluu tuntee mitään mut sillon ku en tunne mitää ni seki tuntuu painajaismaiselta.
Kävelen vaa yksin kadulla tuijottaen tyhjyytee. Kääntäen katseen autoihin ja sit taas hiljalleen takas eteeni. En.. Se.. Vaa.. Sattuu... Niin... Paljon...