Terveisin mun iskä.

Se haukku mut täydellisesti vaan siitä, et mulla oli koulutehtävä kesken enkä tehny heti sillä sekunnilla mitä mun piti tehä.

Mä oon paskiainen. Mun pitäs hypätä sillalta. Mä en osaa mitään, en tee mitää oikeen, en ees yritä.
Mä en jaksa enää et mun itsetuntoa poletaan yhä alemmas, itken melkee joka ilta sitä ku en kelpaa. Mä haluun oikeesti kuolla, en vaan oikeesti jaksa

Joka päivä ahistaa ja on paska olo. Jatkuvasti joutuu miettii et mitä kannattaa tehä ja sanoa ja menettääkö iskä hermonsa. Kurkkua kuristaa, kädet tärisee.
Just iskän takia musta on kotonaki tullu tämmöne erakko, istun vaan hiljaa omassa huoneessa enkä puhu kellekkää. Tai sit käveleskelen ulkona.

Äskenki iskä tömisteli huoneen ohi enkä pystyny hetkeen kirjottaa ku jähmetyin. Mua pelottaa olla kotona. Mä haluan pois. Ihan minne tahansa.
Mua ahistaa liikaa, en pysty puhuu kellekkää kasvotusten. Ja tällä hetkellä on hankala saahakkaa mitää apua koronan takia.
Mä en uskalla ees hengittää kunnolla.

Äiti ja iskä alko tappelee taas ihan vaan siitä, ku mä en heti tehny ku mulle sanottii. Ahistaa ja masentaa vielä enemmä. Ne huusi nii että koko talo raiku. Iskän mielestä me kaikki ollaan pelkkiä kusipäitä joitten pitäs tappaa ittesä ja äitin mielestä iskä on lapsellinen paskapää.
Miks just meijän perheessä pittää olla tämmöstä? Miks just mua pitää mollata kaikkien eessä? Miks just mun tekemisiin ei olla ikinä tyytyväisiä?
Mä en pysty jutella kunnolla ees kavereille, kun puhelin on viety. Sitä mä pystyn käyttämään ainoastaa sillon ku sitä pitää käyttää koulujuttuihin tai muihin. Ja viestittelen ynm silläkin uhalla, et iskä nakkaa mut ikkunasta ulos.

Tuntuu et kyyneleetki loppuu kohta ku koko ajan itken