Mä oon alkanu kyseenalaistaa, et oonko ihastunu mun hyvään ystävään.

•Mun vatsassa on jännä tunne, kun ajattelen häntä, tai kun hän laittaa mulle viestii. Mun on myös vähän vaikee hengittää. Tai ainakin on semmonen tunne.

•Mua ei huvita vastata ihmisille salaman nopeesti, tai oikein ees jutella vapaa-ajalla. Tän kyseisen ystävän kanssa mä juttelen tosi tosi usein ja aina kun hän laittaa viestii, mä vastaan samantien. Muutenkin mä nautin jutella hänen kanssaan.

•Hän on helvetin kaunis ja täydellinen. Muutenkin ajatus siitä, että pussaisin häntä ei tunnu väärältä, vaan...mukavalta?

Tottakai oon ollu ihastunu aiemminkin, mutta...siitä on tosi pitkä aika. Joten en tiiä oonko ihastunu vai en < joka kuulostaa tyhmältä. "Mun pitäs tietää se", koska en oo enää ala-asteella, vaan kohta jo lukiossa (hyvällä lykyllä).
Musta alkaa pikku hiljaa tuntuu siltä, että oon ihastunu häneen. Tästä tekee kamalempaa se, kun en ehkä vois ikinä kertoo tästä hänelle.
1) Hän asuu eri maassa, joten mitä hyötyy siitä ois? En haluis kaukosuhdetta, kun edellinenkään ei toiminu.
2) En haluis pilata meidän hyvää ystävyyttä.
3) Mä en ees tiiä tykkääkö hän tytöistä, joten en haluis ottaa sitäkään riskii.

Voi hemmetti on se elämä vaikeeta...