Siis oon jotenki vaa tosi done kaikkeen. Ahistaa tällase uuet jutut, se ku pitää olla kotona jumissa, koulu, velvollisuudet, kaikki. Oon itkeny tänää joku 10 kertaa ja jotenki vaa viikkojen pateutumat purkautuu. Oon yleensä tosi energinen ja sellanen mut tuntuu kun ois pikkuhiljaa palanu loppuun. Saattaa olla et tää on vaan niitä pahimpia päiviä mut välillä en vaa ollenkaa jaksais. Tarviiks kenenkään jaksaa niitä pahimpiakaan päiviä? Tekeekö se siitä normaalia että se ei tapahdu niin usein kuin päivittäin? Kyllä voi huomata kun pikkuhiljaa pää hajoo kotona ollessa. Oon pitäny kavereihin kyllä yhteyttä paljon mutta kaikki vaan ahdistaa nii vitusti.