Mie oon vihannut omaa kehoani, piirteitäni, persoonallisuuttani ja sitä asiaa että olen vaan yksinkertaisesti liian erilainen kuin muut jo niin monta vuotta että olen päässyt räjähtämispisteeseen.

Yhtäkkiä aloin tajuamaan että ehkä miun ei tarvitsekaan tappaa ainakaan vielä. Ehkä miun ei tarvitsekaan vihata itseäni. Mie saan olla oma itseni ja ylpeä siitä. Mie oon kaunis ja arvokas just tälläisenä. Ulkonäkö on vaan koriste, ja sekin on upea ja ainutlaatuinen ja erilainen jokaisella.

Mie saan hymyillä ja kantaa vartaloani ylpeänä pitää vaatteita joissa tunnen oloni mukavaksi. Mun ei tarvitse olla sosiaallinen.

Ehkä yksi tärkeimmistä asioista jonka olen oppinut on kohtele muita ihmisiä niin kuin haluat että sinua kohdellaan. Mutta miksi vaan muita ihmisiä? Miksi mie en saa arvostaa ja rakastaa itseäni?

Muitten mielipiteiden takia? Oikeesti?

Sie oot kaunis. Ja sun pitäis hymyillä.


Sinä riität. Sinä olet kaunis. Hymyile kaunotar. Olet vapaa. Ole oma itsesi. Älä yritä liikoja. Et ole yksin vaikka olisit yksinäinen. Älä pelkää. Hymyile. Naura. Tee jotain josta pidät, katso elokuva, syö jotain herkullista, lue kirja, kävele metsässä, tanssi, soita musiikkia, nuku, käy kuumassa suihkussa.

Koska sinä ansaitset olla onnellinen.

Sinä olet kaunis.



Sinä Olet Kaunis! ❤