kun oikeasti suutun aivan helvetisti kaikesta. en siis muille, en huuda tai hakkaa muita (mieli toki tekee mutta en voi). pienikin epäonnistuminen saa minut aivan vitun vihaiseksi itselleni. ja sitten puran tämän itseeni. en osaa hillitä itseäni, alan todella itsetuhoiseksi ja mietin jo itsemurhaakin.

vittu. murrosikäkään tämä tuskin on kun se on mennyt jo ohi, ellen sitten saatana ole taantumassa.