Itse olen kova auttamaan muita, mutta itseäni en osaa/ kerkeä auttamaan, koska ajatukseni pyörivät muiden olojen helpottamisessa.
Olen kiltti, huomaavainen, auttavainen ja kuuntelen muita. Empatiaa siis löytyy. Mutta jos kyse on itsestäni, jätän auttamisen huomiotta. En vain osaa auttaa itseäni, vaikka muita osaisin.

Ahdistaa kyllä välillä (tai aika paljonkin) kun tulen hulluksi muiden auttamisessa. Ihan vain siis palan henkisesti loppuun. Haluan auttaa edelleen, mutta miten teen sen niin etten ottaisi liian henkilökohtaisesti niitä ja pystyisin auttamaan sopivasti?

Miksi ylipäätänsä "osaan" auttaa muita, mutta itseäni en?