eli mulla on yks kaveri ja kerron vähän taustasta. tutustuttiin vuos sitten ja meistä tuli ihan parhaita kavereita. se kaveri tuli meille ehkä kolmisen kertaa viikossa koulun jälkeen ja tehtiin kaikkea. tää kaveri ei koskaan kuitenkaan tän vuoden aikana oo kutsunu mua tekemään yhtään mitään. ei ulos, ei uimaan, ei kylään. en ole koskaan ollut hänen luona kylässä vaikka ollaan läheisiä. ok ok.. kerran eteisessä olen käynyt. se kaveri ei oo koskaan laittanut mulle viestiä vaan keskustelut oon aina aloittanu mä. mun kaveri on aika ujo ja mä taas tosi sosiaalinen mutta tää kaveri kuitenkin joskus on avautunu mulle jostain. viime syksynä sen vanhemmat riiteli tosi pahasti ja hän kysyi et voitaisko tavata et sil on tosi vaikeeta. mulla oli menoa sukulaisille, mutta en mennyt vaan päätin jäädä tukemaan tätä kaveria. kuitenkin tänä vuonna menetin läheiseni. muutama päivä sen jälkeen, laitoin tälle tyypille viestiä että: hei haluutko nähdä? tarviisiin seuraa ja kuuntelijaa. hän kuitenkin vastasi: "sori, muuta tekemistä. ehkä joku toinen päivä."
ja parastahan on se, että hänellä ei ole harrastuksia tai töitä johon olisi pitänyt mennä. hän ei ole myöskään oikein väleissä kenenkään sukulaistensa kanssa joten luulen että juhltakaan ei ollut kyseessä. luulen että jotain vähän turhempaa hommaa oli kun ei syytäkään kehdannut sanoa. en tiedä onko tää tosi epäreilu suhde mua kohtaan koska ainoa joka tätä suhdetta ylläpitää tietyin väliajoin järjestetyillä tapaamisilla olen minä. oon tosi sinisilmänen kans mutta nyt alkaa ehkä munkin silmien läpi näkymään tää tilanne.