merkitsisi tosi paljon mulle jos lukisit tämän alusta loppuun asti ja vastaisit tähän. :( en tiedä mitä tehdä.

nää on siis kaksi erillistä viestiä jotka oon kirjottanu kaverilleni, muokkasin nyt niitä selkeemmiksi.

musta tuntuu et oon pilannu iteltäni mahdollisuuden terveeseen ja onnelliseen parisuhteeseen, koska olin nii epävarma itestäni ja olin ihan varma, et tää henkilö ei tykkää musta oikeesti.
mä olin ihan vitun väärässä..
tää syysloma on ollu mulle nii paljon hyödyks; oon alkanu rakastaa itteeni enemmän, mul on alkanu menemään terveempään suuntaan syöminen ja on terveellisempi ajattelu ruoasta, oon alkanu pitää sellasia vaatteita joista tykkään ja ylipäätään alkanu rakastaa itteeni enemmän.
ennen syyslomaa mä vihasin itteeni niin paljon ja puin vaan jätesäkkivaatteisiin, koska vihasin mun kehoo niin paljon ja ajattelin et oon ihan kamalan läski, ja et mä en voi pukeutua tietynlaisesti koska se paljastaa mun reidet ja koska mun maha on pömppö.
nyt oon pukenu sellasia vaatteita joista pidän ja ajattelemaan itteeni myönteisempää suuntaa, eli oon alkanu hyväksymään esim. mun isot reidet.
oon myös oikeesti tajunnu sen, et jos sä et rakasta ittees niin sä et voi rakastaa muita.
ja oon itkeny niin paljon kun oon pilannu mahdollisuuden olla onnellisesa parisuhteessa ja antanu ymmärtää et haluun olla vaan kavereita ja tää kyseinen ihminen ei enää oo puhunu mulle snäpissä. mul on ollu siitä nii paska olo ja paskempi olo tulee viel kännissä ku alan kaipaamaan sitä ja puhumaan siitä ihmisestä.
oon sekottanu kans sen mieltä, koska olin vaa saatanan epävarma sen tunteista et onks ne oikeesti aitoja ja itestäni ja oon vaa vitu sekasin ja en voi varmaa enää mennä sanoo sille mitään et hei voidaanko yrittää ku tunnenki näin, mut tuskin se enää musta tykkää.
oon vaa nii sekasin päästä ja ajattelen vaa sitä ihmistä ja haluun vaa itkeä ku nyt vasta tajuu et mitä on menny tekemään vaan sen takia koska oli itestään nii epävarma.
oon tajunnu, kui paljon epävarmuus ja huono itsetunto voi viedä mahdollisuuksia ja mahdollisesti oikeen ihmisen pois sulta, joka ois rakastanu mua sellasena ku oon
en vaa vittu tiedä mitä tehdä vai voinko tehdä mitään.
ennen tätä tilannetta se pyys yks ilta mua sivummal ja kerto mulle et tykkää musta. mäki sillo siitä, mut olin kännissä nii mä en osannu vastata sillon siihen oikeen mitään ja sit se jäi siihen.
sit oli toiset bileet ni pyysin sen sivummal ja pyytelin silt anteeks jos oon ollu kauhee sitä kohtaan jne ja sit se pääty siihen et me suudeltiin ja olin kännissä taas.
sit yks päivä se pyöräili mua vastaan ja sit se kysy: "voidaanko puhua" ja pyys anteeks sitä iltaa, koska se ei ollu sillon varma tarkotinko sitä, et haluun yrittää uudelleen ja sit olin vaan niin hämmentyny ja sanoin vaan et ei se mitää ja me puhuttiin siinä ja sit sanoin vaa et "ois vaa parempi pysyy kavereina".
ja tää vittu kaikki vaa sen takia koska olin vaa niin saatanan epävarma itestäni ja sen tunteista, vihasin itteeni sillo niin paljon ja musta tuntuu et oon ny kussu kaiken.