Eli siis mun vanhemmat eros noin 3 vuotta sitte. Syynä oli isäni alkoholismi. Muutin äidin mukana toiseen kaupunkiin. Sillä sitten ootti isäpuoli. Sain myös ihanan puolisiskon ja veljen. Mutta isäpuoli on ärsyttävä. Se on ominut äidin ja ei enää ees anna äidin viettää aikaa mun kanssa. Iskän alkoholismi vaikutti veljeeni niin että sille tuli masennus. Isäpuoleni ei anna mun päättää mistää koska minä olen lapsi. Se viskoo mua kesäleireiltä tapahtumiin jotka mua ei vois kiinnostaa pätkääkää. Kaiken lisäks mun parhaat ystävät jäi sinne mistä muutin. Ja nyt nään niitä harvoin ja itken tosi usein ikävää. Vaikka puhutaakin usein ft mut ei se oo sama ku nähä ne lifen. Ne on ollu aina mulle tärkeimmät❤️ On mulla täälläkin kavereita mutta ei yhtä hyvii ja saman henkisii kun parhaat kaverit. Kotona
viikonloppusin pitäs olla hauskaa mutta mulla on yhtä helvettiä koska isäpuoleni on kotona. Kun riidellään kunnolla niin jossain vaiheessa se sanoo et ”muuta isäs luo”. Se jos mikä satuttaa mua. Se et mun lapsuuden pahimmasta asiasta muistutetaan josta vähän mä oon yrittänyt sulattaa pois mutta se paha olo tulee taas.
kun se mainitaan. Ja se kyllä tietää että se on mun arka paikka. Isäpuoleni sanoo kaikille myös äitille loukkaavia asioita eikä pyydä koskaan anteeksi tai edes kadu. Mun pitäs kestää koulu ja lisäks mun isäpuoli ja lapsuus.

Toivottavasti joku jakso lukee loppuun asti ja sori jos oli kirjotus virheitä.
Onks teillä huolia kotona tai koulussa?
Onks mitää ratkasuu tähän mun huoleen?