En pidä itsestäni (jonka takia, pidän hyvin harvoista ihisistä. Näen muissa vain kaiken mitä vihaan itsessäni ja huonouteni korostuvan). En edes tiedä kuka oon, enkä oo varma kuinka monta prosenttia omasta olemuksestani on minua ja mikä vain matkimista ja esittämistä. Harrastan sitä paljon. Mikä kaikki on mun persoonaa ja mitä ei voi mussa koskaan täysin muuttaa.

Vaikka olenkin liian rehellinen ja aito tietyissä asioissa, joitakin asioita (yleensä tärkeimpiä) en uskalla myöntää, sanoa ääneen, keskustella niistä tai vastaavaa. En osaa olla oma ihmiseni, kun mä haluun olla pidetty tai siis ainakin niiden ihmisten keskuudessa joista pidän. Toisaalta tääkin asia on monimutkainen, sillä pidän todella vain harvoista ihmisistä, joilta haluan sen täyden hyväksynnän kaikessa ja sitten kaikilla muilla on vähemmän väliä, mutta kuitenkin sen verran, että olo on riittämätön yms. En osaa elää kunnolla itseäni varten. Silti olen ihan uskomattoman itsekäs, itsekeskeinen sika.

Ulkonäkööni ja painoonikaan en ole tyytyväinen, mutta se häiritsee minua minun itseinhon osa-alueistani vähiten, sillä en pitäisi itsestäni silloinkaan vaikka olisin ns todella kaunis ja tyylikäs. Vihaisin itseäni siitä huolimatta, joten ulkonäöllä ei ole niin paljoa väliä, vaikka tuntuu silti että on liikaa. Ulkoisista puolistani ja ulkonäöstä minua häiritsee eniten epävarma ja säälittävä olemukseni, tapani olla fyysisesti siis ja ilmeet. Kaikki tunteiden näyttäminen muun muassa.

Huoh väsyttää. Nukkumaan.