// Eli tää on OneShot, liittyy tällä kertaa mun ihastukseen. Risut ja ruusut kommentteihin //


Mä en saa sua mielestäni, vaikka oon yli puolen vuoden ajan yrittäny.

Mä muistan, ku me naurettiin ja sä kiusasit mua leikilläs, ärsytit koko ajan...
Muistan myös ne hetket, ku me jäätiin vaan kattomaan toisiamme silmiin, monen minuutin ajan.
Salaa tykkäsin siitä ku muut ärsytti meitä.

Mä muistan, kun sä kysyit oonko kunnossa, kun mä itkin.
Ja senkin muistan, ku mun kaveri anto mun numeron sulle ja sä laitoit viestii mulle. Sä halusit tietää, mikä mulla oli sillon ku itkin. Sä välitit musta.
Mun sydän tykytti sen koko ajan, mut sit ku me ajauduttiin siihen pisteeseen, että sä kysyit just sen kysymyksen, mun sydän oli hypätä rinnasta ulos...

"Tykkäätkö nää musta"

Mä kysyin syytä kysymykseen, sä vastasit kertovas myöhemmin. Mut et sä sitä kertonukkaa. Liekö oot unohtanu sen...
Mä vastasin "Kyllä".

Omista tunteistas et mitään puhunu.
Aloit ignooraamaan, et enää hymyilly ku katseet kohtas... Juhannuksen aikaan et enää viestejäkään lähettäny...
Mikä suhun meni? Mä oisin halunnu tietää niin paljon, mitkä sun tunteet ovat? Mut enhän mä sitä enää kehdannut kysyä.

Syksyllä mua alko ahistamaan koulussa aina, ku sut näin. Pari kuukautta, ku ekan kerran pari sanaa sun kanssas vaihdoin, ei enää ahdistanu, vaan rakastin sua entistä enemmän, vaikka yritinkin luovuttaa...
Kysyin viesteisä kerran, mitä oikeasti musta ajattelet. Vastasit, ettet mitään.
Miten voi olla ajattelematta mitään?
Mä en tiiä, pitäskö mun olla vihanen. Surullinen ja pettyny mä ainakin oon. Mä menetin sun kaveruuden, josta olin iloinnut.

Sit kerran kysyin: "Vihaatko mua?" aluksi et mitään vastannut, kunnes laitoin, että "Ois kiva jos kerrankin vastaisit kunnolla". Sitten sanoit, että "En."

Ystävänpäivänä mä keräsin rohkeutta.
Tulit vastaan käytävällä ja mä sanoin, että mulla on sulle asiaa.
Myöhemmin, kirjoittaessas nimeäsi kaulassani roikkuvaan kartonkisydämeen, kysyin, voinko mä sanoa asiani. Vastasit, että "Riippuu mitä se o" ja naurahdin ja kysyin, että "Minkälaisia asioita sulle sit voi kertoo?" Sä virnistit sillä raivostuttavan ihanalla virneelläs ja vastasit: "En mä tiiä:"

Myöhemmin, ku mun ohi kävelit, mulle tuli tunne, että "nyt tai ei ikinä". Mä nykäsin sua hihasta ja sanoin, että oota.
Sä vilkaisit mua sivusilmällä ja pysähdyit.
Mä sanoin värisevällä äänellä: "Se on ihan sama kenestä sä tykkäät, mut mä tykkään susta silti"
Mun sydän jyskytti, koko keho tärisi.

Sä vastasit: "Jaa, no kyllä mä tiiän sen."

Myöhemmin aloin itkemään. Tuntu siltä ku oisin saanu pakit.
Tuntuu pahalta ku sä kiusaat muita tyttöjä, vaikka ethän sä mulle mitään koskaan oo luvannu.

Mä oon yrittäny luovuttaa, mut se ei vaan oo mahollista, anteeks.

Mä vaan haluan saaha sun ystävyyden takas.


// Luin läpi ja aloin itkee. Voi rutto //