En ole koskaan seurustellut ja olen eläessäni ollut vain kerran kunnolla ihastunut. Kai. En edes tiedä. Jotenkin mielessäni kiellän itseltäni sen ajatuksen parisuhteesta jne. Seurustelu tuntuu oudolta ja liian pelottavalta asialta. Silti tahdon rakastua. Tahdon kokea miltä se tuntuu kun rakastaa toista ihmistä. En tiedä pidänkö pojista vai tytöistä. Seksi ällöttää enkä koe sitä ollenkaan hyvänä tai miellyttävänä asiana. Ahdistaa kun olen aika varma että jään ihan yksin eikä kukaan tule koskaan rakastamaan minua tällaisena. Mitä se rakkaus edes on? Miltä se tuntuu. En ole viehättävä vaan ällöttävä, joten miten kukaan voisi minusta kiinnostua. Silti unelmoin läheisyydestä ja siitä että saisin vahvan tunnesiteen jonkun kanssa. Tahtoisin että olisi joku jonka kanssa minä olisi ’me’. Tahdon rakastaa, nauraa, pussailla, halata ja silittää minulle rakasta ja tärkeää ihmistä.
Kuten jo sanoin niin en tiedä pidänkö tytöistä vai pojista. Ensimmäinen ”ihastukseni” oli poika mutta olen nyt vuosia myöhemmin alkanut epäillä, olinko todella edes ihastunut. Tuntuu että minulta on mennyt nuoruus hukkaan kun en ole saanut kokea mitään sellaista ensirakkauden tuomaa huumaa ja sydänsuruja. Haluan tuntea jotain. Onko nyt liian myöhäistä saada itsensä tuntemaan jotain voimakasta ja uutta? En tiedä. Ehkä. Pidän kyllä poikia komeina ja suht viehättävinä ja tyttöjä kauniina jne, mutta mielessäni kiellän itseltäni ne haaveet seurustelusta ja ensirakkaudesta. En tiedä mikä olen.