Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

didemdomdom28.7.2018 21:03
1/13
vuodatus ja paha olo...

anteeksi jo näin alussa tekstin sekavuudesta ja kirjotusvirheistä, yrittäkää saada selvää.

Eli siis. Mulla on ollu pitkään alakulosuutta ja ahistusta tms, ja nyt jo niin paljon että se häiritsee elämääni aika radikaalisti. Tää alko ensiks niin, että 4-6lk mulle tuli tosi helposti paniikkikohtauksia, varsinkin iltasin omassa sängyssä, joten en saanut unta. Tolloin en tiennyt että ne oli paniikkikohtauksia, eikä äitikään, ja mulle määrättiin melatoniinia univaikeuksiin. Noh jossain vaiheessa noi sitten loppu ja kutosluokan lopussa se alko menemään paremmaksi (tällöin myös melatoniini lopetettiin), mutta kun 7lk alkoi, mun olo muuttui jotenkin ihan täysin. Ne paniikkikohtaukset tuli takasin, ja aloin tiedostaa että ne on paniikkikohtauksia. Pelkäsin niitä joka ilta, joten se muuttui enemmän siihen että iltaisin vain ahdisti että tuleeko se kohtaus ja hurveä olo taas vai ei. Se ahdistus vaan jatku ja jatku, mutta ei enää paniikkikohtausten takia, en tiedä miksi. Se tuntui painavalta rinnassa ja itkin itseni aina uneen, jotenkin aina oli outo tunne, ei sitä osaa selittää, se vaan tuntu niin hirveeltä. Sitten se alko jatkumaan ei vaan iltasin, vaan myös päivisin, varsinkin koulussa. Lintsasin monta päivää 7luokastani tän takia. Illalla taas itkin itteni uneen, tällöin lko myös itsetuhosuus ja pienimuotonen viiltely. Se vaan pahentu ja pahentu, ja kun kesä tuli niin taas helpotti vähän, yleensä vaan iltaisin ahdisti. Nyt ku loma on jo lopuillaan, se ahdistus vaan on pahentunut. Illalla nukkumaan mennessä on jäätävä paha olla, ja se jatkuu kun herää aamulla. Mulla on itsetuhoisia ajatuksia ja en haluasi syödä, sillä ajattelen että olen läski. Lisäyksenä vielä tähän, mulla oli suunnitelmana itsemurha alkukesälle, mun syntymäpäivien kohdalle. Tiesin etten pysty todennäköisesti tekemään sitä, mutta no, suunniteltu kuitenkin se oli. Se ei kuitenkaan ees edenny kovin pitkälle, kun kaverit tuli meille yllätyksenä, ja siitä oli vähän mahdoton paeta minnekään. Nyt koulujen alku tuntuu ihan kamalalta, mä en todellakaan tiedä miten mä selviän tulevasta vuodesta. Kukaan mun kavereista tai vanhemmista tms, ei tiedä tästä, rikä oo ketään kuka kuuntelee ja jolle voin puhua. Mä en oikeen nää ittelläni minkäänlaista tulevaisuutta, enkä yhtään tiiä mitä mun pitäs tehä. Kiitti jos jaksoit lukea tänne asti mun sekavan raapustuksen, ja mä toivon et mä en oo yksin tämmösten asioitten kanssa :/