irakissa7.7.2017 10:30
1/8
oksennan mun ajatuksia tähän

en mä pärjää itteni kanssa
tai en tiedä pärjäänkö

en mä tiedä kelle kannattaa jotain kertoa
ja mitä ja milloin
vai kannaattaako ollenkaan

onko ihan pakko jaksaa olla

mä joko pärjään tai sitten en
enkä mä ehkä sitten kuitenkaan

 "Mutta ennen kaikkea he näyttivät vainotuilta. Tuo ilmaus, kuten varmaan tiedät, liittyy yleensä sodankäyntiin tai kiusantekoon, mutta sanaa voidaan käyttää myös ihmisistä, jotka ovat nähneet ja kuulleet niin kammottavia asioita, että heistä on alkanut tuntua kuin heidän sisällään piileskelisi henki, joka täyttää heidän mielensä ja sydämensä kurjuudella ja epätoivolla." ~ haamuhissi, surkeiden sattumusten sarja

kun väsyttää ihan kamalasti
ja tulee paha olo sitten kun väsyttää
ja paha olo ei oo kiva

en mä tiedä
oon vähän rikki
enkä usko että pelkkä teippi riittää
siihen korjaamisjuttuun

"Me kumpikin se jo tiedettiin
Et on tullut aika luovuttaa
Käy kallion laelle lepäämään
Anna tuulen tulla meidät syliinsä vielä nostamaan"

kun kun kun kun kun kaikki on vain niin sekaisaa ja on liikaa juttuja

enkä mä osaa
oon liian pieni
oon ihan ja aivan pikkiriikkinen

mä oon ihan liian pieni miettimään tälläsiä
"miten niin sä oot liian pieni miettimään sun omia asioita?"
kun ne asiat ei oo KIVOJA ja tuntuu ihan pieneltä enkä enkä enkä mä osaa
niin siksi

maailma on liian iso ja on liikaa asioita ja mä jään niiden alle

tiiättekö kun makaa nurmikolla ja kattelee pilviä jotka näyttää niin hienoilta ja isoilta ja samalla niin kovin oudoilta ja pelottavilta
ja sitten kun aurinko tulee esiin ja on pakko laittaa silmät kiinni kun häikäsee niin paljon
ja sitten näkee kaikkia outoja kuvioita ja värejä kun nipistää silmät kiinni ja niitä haluaa kattoa kun ne on niin hienoja mutta samalla alkaa heikottaa ja tahtoo vain lopettaa
muttei kuitenkaan voi

niin siltä musta tuntuu kun mä kattelen maailmaa ja koitan olla siellä
tahdon olla kun se on niin hieno ja iso ja kiehtova mutta samalla tahdon sieltä pelkästään pois pois pois pois pois kun se väsyttää kamalasti ja siellä on inhottavia juttuja ja se on myös aika kamala

mulla on sellanen olo
että
voisin kiljua
hyppiä tasajalkaa
juosta kilpaa hevosen kanssa

mut samalla on sellanen olo
että
haluisin itkee
käpertyä peiton alle
tai sängyn alle
tai johonkin nurkkaan
ja itkeä
ja itkeä
ja itkeä
ja lakata olemasta

kun en mä TIEDÄ

jos kuulee jostain oikein hienon kappaleen muttei tiedä sen nimeä tai esittäjää eikä löydä sitä vaikka etsiikin
ja sitten ne sanat ja muut musiikkijutut pikkuhiljaa unohtuu vaikka koitaa pitää niistä kiinni
ja sitten hetken päästä sitä ei muista enää ollenkaan
ei vaikka kuulisi sen uudelleen

entä jos ei vain kuulu tänne
??????????????????????????
niin onko sitten ihan pakko

jos putoaa
putoaa
putoaa
putoaa
putoaa
eikä löydä tikkaita tai portaita tai muita kiipeämisjuttuja hissistä puhumattakaan
ja jos kukaan ei jaksa kantaa sinne ylös
ja jos tuuppiminen ei riitä
kun ei löydä tikkaita tai portaita tai muita kiipeämisjuttuja
hissistä puhumattakaan

oleminen ja eläminen sattuu
eikä sitä osaa selittää
eikä kukaan tajua eikä ymmärrä
tai ainakaan osaa auttaa

jos ei oo sellasia tyyppejä
kavereita
vaikka kuitenkin on

mitä oleminen on
miten mä toimin

maailmat kaatuilee yksitellen

kyllä kaikki muistaa
sen
kun oli pieni ja löysi päivänkakkaroita ja sitten rallatteli että rakastaa - ei rakasta - rakastaa - ei rakasta - rakastaa
mutta en mä
kun mä pelkäsin päivänkakkaroita
ja pelkään vieläkin

puhuminen on ihan turhaa ei se auta
miten se voisi edes auttaa

ei mistään voi löytää mua uteliaampaa ja elämänhalusempaa tyttöä
lasta
ihmistä
tai mistä sitä tietää mikä mä olen
kyllä apinakin käy
tai vaikka majava

en mä silti tiedä onko se hyvä
kun se vähän sattuu

ja kun ne seuraa mua
vaikka ei oikeesti seuraakaan

kun ne kuiskii mun olkapäillä ja imee mun ajatukset ittelleen
ne varastaa

mä oon kahden maailman välissä
ja siellä välissä on paha olla
ja sieltä tulee kaikkia pahoja juttuja
silloin kun väsyttää

milloinka yrittäminen alkaa riittämään
saako jostain apua