Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

Surulapsi1515.5.2018 18:40
1/10
Läheisen kuolema

Hitto että voi olla tyhjä olo ja itkettää kokoajan. Mun isoeno kuoli tossa äitienpäivänä syöpään, en kerennyt käydä ennen kuolemaa kattomassa kun pari kertaa ja nyt mulla ei oo siihen enään mahdollisuutta 😭 Sai syöpädiagnoosin nopean laihtumisen vuoks joulukuussa ja alkuun oli ihan vaan kotonaan, kunnes tilanne huononi ja oli loppuajan (eli about kolme kk sairaalassa). Hoitoja ei aloitettu tietyistä syistä. Ku ekaa kertaa käytiin ihan sairaalassa kattomassa, oli aivan keltanen eikä kunnolla pystynyt puhumaankaa ja oli langanlaiha. Loppuvaiheessa alko haisemaan ihan kalmalta (jos joku ei tiiä mikä se on niin haisee ns. Kuolemalta, vähä imelältä ja läpitunkevalta) ja oli entistäkin laihempi, keltanen ku mikä ja ei ollu tajuissaan, siinä hetkessä tajuttiin ettei elä kuin ehkä pari päivää enään kerta tuohon tilaan oli päätyny parissa päivässäki (tuo oli siis äitin kertomaa ja näytti mulle kuvan, eli ite en valitettavasti päässy mukaan, koska kukaan ei puhunut mulle että on menossa kattomaan). Äitienpäivänä mummo (eli mun isoenon sisko) ja isomummo (isoenon äiti) kävivät vielä kerran kattomassa häntä, ja puolituntia heidän lähtönsä jälkeen hengitys lakkas ja sydän pysähty klo 13.57. Oltiin justiinsa lähdössä ite kattomaan häntä viel, mut sit tuli soitto mummolta ja kerto et oli kuollu. Menin totaaliseen shokkiin jossa oon vieläkin enkä pysty uskomaan sitä mitä tapahtu..Enohan oli siis tosi uskovainen ja oli aktiivinen seurakuntalainen jonka ansiosta mulla on viel mahdollisuus kuulla sen ääntä youtuben kautta (oli pitämässä jotain puhetta, aiheethan ei mua kiinnostanu pätkääkään mutta voin sanoa että itku tuli ku kuulin hänen äänen). Jo ennen kuolemaansa sano, että mitenvaan tulee käymään on onnellinen. Kerto pääsevänsä parhaaseen paikkaan ja isänsä luokse, joka kuoli mun ollessa 1v, (siitä en muista tietenkään mitään). Ensviikon lauantaina olis hautajaiset jotka ahdistaa mua sikana, ajatus siitä että mun koko elämän yks tärkeimmistä ihmisistä laitetaan arkussa maan alle saa mut tosi ahdistuneeks ja surulliseks. Eihän siel oo kun pelkkä kuori ja sielu jossain muualla, mutta silti en enään ikinä nää sitä enkä voi puhua hälle. Vaan hyvät muistot on jäljellä. Oltiin tänään kirkon kappelissa sellasessa tilaisuudessa, minne se arkku tuotiin isoeno sisällä ja laulettiin siel ja jotain puhuttiin hänestä. Yritin pysyä mahdollisimman vahvana, mutta puolivälissä kaikki oli liikaa ja pillahdin itkuun. Olin varautunu siihen, että saisin nähdä hänet viel edes kuolleena, mutta mun yllätykseks arkkua ei ees suostuttu avaamaan eikä avata mummon pyynnöstä. Isoeno oli ehdottomasti mun lapsuuden paras asia, aina leikittiin, pelattiin ja touhuttiin kaikkea yhdessä, joka viikonloppu. Sitä aikaa mulla on ihan älyttömän ikävä ja haluaisin asiat vaan takas niinku ne oliki. Tärkeintä on kuitenki, että isoeno pääs kivuistaan jonnekki tuonne pilvenreunalle, ehkä me viel joskus tavataan. Toivottavasti. ❤ Mitenköhän tästä ikinä selviää? 😭