Hallavatuuli2.5.2017 16:03
1/9
Haluaisin vain jutella maailmasta

Ihan kaikesta siihen liittyvästä ja vähän liittymättömästäkin.

Siitä, miten isolta kaikki tuntuu, kun tuijottaa ylös pilviselle taivaalle hiljaisuuden vallitessa. Ja kauniilta, tuolla on harmaata sinisten välähdysten keskellä, varjon ja valon leikkiä havupuiden pinnalla.

Siitä, miten elämä on vain niin outoa, se valuu käsistä ja silti sisältää tuhansia aidosti tärkeitä hetkiä. Miten jokainen meistä voi vaikuttaa toiseen ja pienet valinnat saattavat johtaa kaiken muuttumiseen. Miten haurasta ja hajoavaa jokainen meistä sisältä on, kaikki haluavat loppupelissä aika samoja asioita, tuskin kukaan kieltäytyisi olemasta onnellinen. Kaikki vain saavuttavat onnensa eri tavoin, toiset eivät ollenkaan. Ja se on vähän surullista.

Siitä, miten on niin vaikea samaistua toisiin, sellaisiin joiden ajatusmaailma on täysin päinvastainen kuin oma. Ja silti tahtoisin samaistua, tahtoisin kovasti voida ymmärtää.

Miten paljon ymmärrys parantaisikaan tätä maailmaa.

Päässäni vilisee kuvia lasipullosta meren syleilyssä, pienestä tytöstä synkässä metsässä. Valonvälkähdyksestä ja öisestä tunturista, tutuista poluista ja luumupuusta auringonpaisteessa. Mitä nämä ovat, mistä ne tulevat?

Mikä minä olen?

Tuntuu, että kaikki on vain kamalan täynnä kysymyksiä. Kenen ihanneyhteiskuntaa meidän pitäisi rakentaa? Miten voimme toteuttaa sen itsellemme ja muille? Onko olemassa mielipiteitä, jotka ovat enemmän oikein kuin toiset?

Miksi me tuhlaamme koko elämämme vain suorittamiseen? Se ärsyttää mua suuresti, miksi ei saisi vain vaellella ja elää. Jos jokainen tekisi sitä sun tätä ja kaikki toimisi vapaaehtoisuudella, jos pääsisimme irti rahan kierteestä ja olisimme vapaita kaikki, ja vain eläisimme rauhassa toistemme sekä luonnon kanssa, olisimme vapaita elämään ja tuntemaan, antaisimme rakkauden ohjata.

Joku sanoo, että eihän se toimisi.

Miksi ei?

Oletteko kokeilleet?

Ja miksi tuon jonkun kyseenalaistajani mielipide olisi yhtään omaani alempiarvoisempi? Miten voitaisiinkaan toteuttaa kaikkien toiveet? Kompromissi ei ole koskaan tarpeeksi millekään ääripäälle.

Entä mitä on tuleva? Ettekö tekin tunnusta, että se vähän pelottaa ja huolestuttaa? Maailmalla ei mene hyvin nyt, se on fakta. Kuinka kauan jatkamme näin ja missä vaiheessa tapahtuvat ne suuret muutokset, joiden jälkeen maailma on toinen? Kuinka paljon kaikesta tuhotusta voidaan vielä pelastaa?

Nyt taivaalla näkyy jo enemmän sinistä kuin kun aloitin kirjoittamaan. Se on sama aina, luonto pysyy. Tunteet pysyvät, samoja ikuisuuskysymyksiä hokevat sukupolvet toisensa jälkeen.

Missä he ovat nyt, kun on minun vuoroni miettiä?

Hengittäkää syvään. Ja sanokaa jotain. Kaunista tai totta.

Totuus on jokaisen itse määriteltävissä.