Timanttiponi4.3.2018 22:34
1/9
Epäilen olevani masentunut

Joo mä en oikein tietänyt, että mihin kategoriaan tää kuuluu, joten laitan tänne🙈
Eli siis mä oon jo jonkun aikaa epäillyt olevani masentunut. Oon tosi väsynyt ja jatkuvasti alakuloinen. En jaksa tehdä yhtään mitään, muuta kuin katsoa koneelta netflixiä tai välillä valokuvata. Itken melkein joka päivä, eikä mua huvita enää yhtään käydä koulussa. En ole ikinä mitenkään erityisesti tykännyt koulunkäynnistä, mutta nyt minua ei kiinnosta siellä mikään. En millään jaksa herätä aamuisin, enkä jaksa keskittyä tunneilla. Kotona en ole tehnyt koulun eteen mitään pitkiin aikoihin. Tässä hiihtoloman aikana melkein itkin yhtenä iltana, koska kouluun meneminen ahdisti niin paljon.

Kotona riitelen äitini kanssa päivittäin. Hänellä on diabetes ja eräänlainen harvinainen väsymyssairaus sekä masennus. Väsymys ja ehkä myös osittain lääkitys aiheuttavat sen, että äiti suuttuu äärimmäisen helposti, ja suorastaan hakemalla hakee riitaa. Hän saattaa yhtenä hetkenä olla normaali, mutta napsahtaa kun jokin pienikin asia menee vikaan. Hän huutaa/karjuu ja saattaa jatkaa sitä todella pitkään. En ole mikään pitkäpinnainen ihminen, mutta nykyäön ärsyynnyn äärettömän helposti, joten huutaminen ja haukkuminen saavat minutkin suuttumaan. Äiti on muutaman kerran lyönytkin minua, ei kovaa, mutta kuitenkin. Näiden raivokohtausten aikana mä oikeasti pelkään äitiä. Ja koska en jaksa kotonakaan hirveästi tehdä mitään, hän saa siitä lisäsyitä huutaa siitä, kuinka olen paska ihminen ja kuvittelen maailman pyörivän oman napani ympärillä ja kaiken tapahtuvan itsestään ilman että minun tarvitsee tehdä mitään.
Äiti uhkailee todella usein, että laittaa minut isäni luo asumaan. Lähtisin sinne mielelläni vaikka heti, mutta silloin joutuisin vaihtamaan koulua ja äiti laittaisi meidän koirat pois. Lisäksi jos muuttaisin toiseen kaupunkiin, en saisi luultavasti mistään tupakkaa.

Yksi syy lisää, miksi epäilen masennusta, on se että ruokahaluni on vähentynyt todella paljon. Ennen mun teki melkein koko ajan mieli syödä ja söinkin tosi paljon ja usein. Nykyään huomaan entistä useammin, että mulla on hirveä nälkä, mutta mun ei tee mieli syödä. Lisäksi en jaksa enää juurikaan nähdä kavereitani.

Mulla on usein sellainen tunne, että en halua elää. En toisaalta halua kuolla, mutta elossa oleminen tuntuu vain liian raskaalta. Mun elämällä ei ole mitään merkitystä tai tarkoitusta, enkä näe itselläni oikein minkäänlaista tulevaisuutta. Kaikki tuntuu turhalta ja jotenkin tyhjältä. En tiedä mitä teen. Haluaisin toisaalta puhua jollekkin, mutta näiden asioiden sanominen ääneen tuntuu tosi vaikealta. Olen välillä yrittänyt vihjata jotain kavereille, mutta en varmaan riittävän selvästi. Kerran kun äiti taas valitti siitä, kuinka en tee ikinä mitään, sanoin että en vain jaksa. Seuraavana päivänä kun äiti otti asian puheeksi, sanoin sen johtuneen vain siitä, että olin kipeänä, enkä sen takia jaksanut. Äidillä on niin paljon omia sairauksia ja ongelmia, että mun jutut tuntuu siihen verrattuna hirveän vähäpätöisiltä, enkä kehtaa sanoa niistä.

Sori tästä pitkästä avautumisesta🙈 Mutta siis jos joku osais sanoa, että mitä mun kannattaisi tehdä, koska en halua mennä mihinkään terkkarille tms puhumaan, enkä myöskään varata aikaa millekkään lääkärille/psykologille tai vastaavalle... joo anteeksi, oon vaikea🙈