hafuzj5.7.2018 21:57
1/1
ahdistus

Osaan olla iloinen ja sitä rataa, mutta aina kun pääsen kotiin alkaa hirveä ahdistus. En tiedä mistä tämä johtuu ja tahtoisin tietää onko muilla samanlaisia tuntemuksia?
Pienikin vastoinkäyminen saattaa olla minulle maailmanloppu, raivoan _erittäin_ helposti.
Esimerkki1: Jos olen ollut menossa ystäväni kanssa ulos jonain päivänä, mutta se peruuntuu, saatan alkaa vain itkeä, vaikka vuosi sitten asia ei olisi ollut minulle suuri ongelma, vaan olisin sopinut toisen päivän.
Esimerkki2: Ennen tottelin vanhempiani heitä kunnioittaen, mutta nykyään jos he kieltävät jotain, mikä todellisuudessa on oikeasti vain heidän huolehtivaisuuttaan. Saan silmittömän raivokohtauksen. Huudan, itken ja olen muuten vain aivan poissa toltaltani. Jälkeen päin aina kaduttaa ja hävettää, kun en ole hillinnyt itseäni, koska en ole kyennyt siihen. Tuntuu kuin en tuntisi itseäni enää.
Olen toisen vuoden opiskelija lukiossa. Kouluunkin meneminen vaatii ponnistelua, koska aamulla herätessäni saatan vain ajatella, etten yksinkertaisesti millään jaksa nousta sängystä, koska minusta tuntuu, että en kuitenkaan tule valmistumaan ja että koulun käynti on turhaa. (vaikkei tietenkään ole)
Olen yrittänyt saada motivaatiota monesta eri asiasta, mutta nykyään en saa sitä mistään. Ennen uudet kouluvarustukset saivat motivaationi pomppaamaan kattoon, joten yritin kokeilla sitäkin, mutta sekään ei auttanut.
Vanhempani eivät tiedä tuntemuksistani, vaan luulevat, että tämä on vain jotain ”teiniangstia” tai sellaista. Tämä ei kuitenkaan todellakaan ole sellaista, koska minua hävettää ja harmittaa silmittömästi, etten tiedä mikä minuun on mennyt, ihan kuin persoonani olisi vuoden aikana muuttunut joksikin ihan muuksi, mitä se ennen oli. Vanhempanikin ovat sanoneet, että heistä tuntuu kuin minusta olisi muuttumassa eri ihminen, eivätkä tunne minua enää.
Itsetuhoisuutta ja synkkiä ajatuksia on ollut useaan otteeseen, jopa moneen otteeseen viikossa, mutta minusta tuntuu, että siitä nousee kommenttikehään vain syytöksiä, joten sen enempää niistä en avaudu.