puhku3.5.2017 1:31
1/1
Aamuneljän avautuminen

En ymmärrä miten kaikilla riittää energia elämiseen niiku normaalisti 😂 Vaikka oon asunu omillani jo pidemmän aikaa en kykene edelleenkää selviytyy normaaleista jutuista tai jaksa opiskella, koko ajan ahdistaa ja elän vaan kuplassa. Mulla on pitkä historia mielenterveysongelmien kanssa ja atm saan apua ja erilaisii lääkkeitä oon syönyt ahdistukseen, masennukseen ja nukahtamiseen. Ja vaikka elämässä pyyhkii päällisin puolin hyvin niin silti en kykene mihinkään vaan löydän itteni polttamassa ketjussa ja itkemässä miten voin olla niin huono, ruma, tyhmä, säälittävä. Häpeän itteeni ja menneisyyttä niin paljon etten pääse ees ylös sängystä, ahmin ruokaa enkä pysty menee suihkuun ellei joku käske. Ja sit kun pitää sanoo ahdistavia asioita ääneen niin niitä ei löydä. Koko elämä😂 ahdistus on ihan liian mitätön sana kuvaamaan tätä oloa. Ja nyt ekoja kertoja oon nähny unia missä tuun hulluks enkä tiiä enää missä elän ja miten ja tapan itteni kind of vahingossa. Ja nyt sit vaan pelkään et teen itelleni jotain, koska tätä oloo on kestäny ylä ja alamäkien kans jo kymmenisen vuotta enkä jotenki handlaa sitä enää. En tietääkseni kärsi mistään traumoista enää ja kaikki ahistavat asiat oon käyny läpi niiiiin moneen kertaan et nyt alkaa olla omat voimat loppu tähän taisteluun😂 Ja vaikka oon elämässä onnellisessa asemassa, et oon seurustellut pitkään saman miehen kanssa ja oon onnellinen hänen kanssa, porukoiden kanssa asiat on hyvin ja kaikki vois muutenki olla niin helvetin täydellistä jos vaan pystyisin elämään itteni kanssa.



❤️❤️❤️ Olipa ihana kirjottaa tää kaikki sanoiks