Tuntuu nii paskalle ku oon jääny ihan yksin.. Kaverit katoaa ja ketään ei enää kiinnosta minä. Kukaan ei kysele kuulumisia ellen minä laita viestiä ensin. Sillonkaan ei välttämättä edes vastata.. Pari vuotta sitten "kaverit" oli yhteydessä aina kun tarvi jotain, kuskia, hiusten letitystä jne. Olin niin hyväkskäytetty sillon ja nyt myöhemmin sen vasta tajunnu. Nykyään asun yksin opiskelukaupungissa, teen keikkatyötä sillon tällön ku vuoroja sattuu olemaan ja muuten oon ihan täysin yksin. Mulla ei oo ketään kelle voisin avautua tästä olosta.. Viiltelin yläasteella ja amiksessa, mutta päätin lopettaa ja ottaa tatuoinnin arpien peitoksi. Välillä on tehnyt mieli ottaa se puukko mut tuo tatuointi muistuttaa mua että oon päässy siitä jo eroon, enkä halua tehä sitä enää.. En tiiä mitä hain tällä. Ehkä vertaistukea tai jotain