sori tämä ulina mutta oma ulkonäkö oksettaa

listaan tähän nyt oikeasti kaiken mitä itsessäni vihaan. älkääkä edes yrittäkö ehdottaa mitään "hoe peilin edessä olevasi kaunis". tuo paska kokeiltiin kymmenvuotiaana.

vihaan hiuksiani, niiden väriä/tekstuuria/pituutta, vihaan ihoani ja sen epätäydellisyyksiä (koko ylävartalo aknearpien + viiltelyarpien peitossa), vihaan ruumiinrakennettani, kasvonpiirteitäni, ihoni väriä (vai sävyä ettei kukaan pahoita mieltään), hymyäni, ääntäni, olemustani, joka vitun ikistä asiaa. suurimmalle osalle näistä en voi yhtikäs vittu mitään, eipä ihon sävyä voi parantaa tai hiuksia värjätä kun on allerginen vittu kosketuksellekin.

ahdistaa niin vitusti tämä ruumis, haluaisin kuolla jo ihan pelkästään tämänkin takia. miksi vitussa yrittäisin saada mt-ongelmat hallintaan kun olen jo päiväkoti-ikäisenä vihannut itseäni, tuskin se millään vitun terapialla muuttuu. olen kateellinen jokaiselle vastaantulijalle jostain, kaikissa muissa on jotain hyvää paitsi minussa.

ja sisältä olen aivan läpimätä joten ei, siellä ei ole mitään kaunista. ja kyllä, minulla on apua mutta en puhu itsevihastani sille koska miehet eivät ikinä ymmärrä, tuokin vain ulisee että mites nyt näin, oothan sä nuori ja kaunis tyttö. en ole, minulla on silmät.