En uskaltanut myöntää olevani ihastunut, vaikka selvästi olin. Pelkäsin tuhoavani ystävyyden (jonka tuhosin lopulta kuitenkin kateuden takia ja muutenkin). Nyt mietin, että olisiko siitä voinut tulla jotain. Ehkä... Flirttailiko hän minulle vai luulinko vain..? Pelkäsin kaikkea sitä, koska en tiennyt miten tulisi reagoida.

Olen huono ihminen. Olen olevinani avoin ja että on ihan ok olla queer, mutta pelkään silti kaikkein eniten myöntää ääneen muille olevani jotain muuta kuin hetero. En uskalla sanoa sitä suoraan, koska en tavallaan halua olla sitä, enkä voi myöntää olleeni ihastunut entiseen ystävääni, sillä häpeän sitä.

Hän oli tärkein ihminen elämässäni, paras ystäväni ja ihastukseni. Olin liian riippuvainen hänestä. Jotenkin tuntuu pahalta myöntää, että olin ihastunut. Mitä jos olisin kertonut asiasta? Olisiko hän yrittänyt ymmärtää minua paremmin vai olisiko hylännyt? Nykyään hän pitää minua melko varmasti ahdistavana kyylänä, varsinkin, jos saisi kuulla minun olleen ihastunut. Hän kyllä saattoi osata arvata asian...

Nyt itkettää. Mitä jos olisin tehnyt kaiken toisin ja hän olisi yhä elämässäni? Jos en olisi ollut ihastunut, hän olisi ehkä yhä ystäväni, sillä olisin osannut olla mm. realistisempi ja reilumpi.
Surkeaa.