Miten olet päässyt eroon pelostasi? Pelkäätkö edelleen kuulonmenetystä?

Olen itse tutustunut pelkoni kautta viittomakieleen, mutta silti edelleen pelkään. Välttelen liian kovaa meteliä. Elän siinä toivossa, että vielä jokin päivä kuuloa on mahdollista parantaa jopa täysin, niinkin pitkälle, että mennään yli normaalikuuloisuuden. Teknologia tuskin on silti niin harpannutta. Kyllähän kuutoille korvaimplantteja tarjoillaan. Kyllä kuuro ymmärtää usein puhetta implantinkin kanssa. Sisäkorvaistute. Muistan, että kuulosoluja pystyttiin eräässä tutkimuksessa kasvattamaan uudelleen. Toivottavasti on mahdollista. En toki muista kunnolla, kuinka tutkimus tehtiin.

Minulle on kummallista, etteivät jotkut jopa välttelevät kuulonsaparantamista. Kuurojenkulttuuri on vahvaa eikä syntymäkuuro ole kokenut kuulemisen nautintoa. Yhteisöllisyys katkeaisi, jos mukaan tulisi myös kuulevia.

Yleisesti ottaen heikkoudet ovat minulle hyvin vaikeita kohdattaviksi. Kuitenkin heikkouteen tutustuminen on lievittänyt pahaa oloani ja olen kokenut voivani olla enemmän oma itseni välittämättä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ihmisten täytyy olla täydellisiä, jotta he voisivat selvitä. Muussa tapauksessa he ovat hyödyttömiä. Meidän täytyy pyrkiä täydellisyyteen, vaikka se tuottaisi meille pahaa oloa. En minä ainakaan tahtoisi elää pahalla mielellä täällä. Pelkään kuitenkin kodittomuutta, työttömyyttä, varattomuutta. Onneksi tällaisiin ongelmiin ihmiset puuttuvat rakkaudella yhä tiukemmin. Yhteisöllisyys kasvaa. Olemme perhettä, vaikkemme tuntisi toisiamme. Ansaitsemme paljon rakkautta, ja sitähän me kovasti pyytelemme toisiltamme. Jos uskaltaisin rakastaa itseäni ja ottaa vastaan rakkautta muilta, ei minun varmana enää tarvitsisi pelätä kuuroutta, tai mitä ikinä pelkäänkään.