Heippa, elis täällä kirjoittelee 18-vuotias pian 19-vuotias tyttönen. Toivon saavani järkeviä ja auttavia kommentteja eikä mitään voivoi oma vika, kyllähän minä sen itsekin tiedostan mitä olisi voinut tehdä toisin.

Seksiä harrastin n. viikko sitten erään jo hieman pidemmän ns. nettiystäväni kanssa, jonka tapasin sitten ensimmäistä kertaa livenä ja tottakaihan sitä alkoholia tuli juotua, mutta kännissä kumpikaan ei enää oikeastaan ollut, kun sitä alettiin touhuamaan. Kerta oli minulle ensimmäinen. Enkä sitä sinällänsä kadu, kadun ehkä vain hieman sitä, että ehkäisy ei ollut niin hyvin kunnossa, mitä olisi voinut. Ennen touhuamiseen ryhtymistä kerroin juuri että pillereitä en käytä, koska niille ei ole ollut tarvetta enkä ole "turhaan" halunnut niitä sitten käyttää. Päätimme mennä sitten vain kondoomin voimalla. (Vaikka olisin pillereitä syönyt, olisin kuitenkin sitä kondoomia käyttänyt, sillä henkilöä en pahemmin tuntenut, joten en halunnut riskeerata että saisin vielä jonkin seksitaudin)

Noniin, ja sitten palataan seksin jälkeiseen aikaan. Heti seuraavana alapää ja kohdun alue tuntui jotenkin oudolta, ajattelin sen johtuvan vain ehkä liian rajusta käsittelystä. Alapää kipu nyt siitä ainakin johtui, mutta kohdun alue tuntuu edelleenkin jotenkin hieman erilaiselta. Samoin minulla kuin vuotaa alapää, sellaista kirkasta nestemäistä, hajutonta vuotoa. Esim. kun aivastan tai teen jotain muuta rajumpaa liikettä alapäästäni saattaa tiputella kyseistä nestettä. Rehellisesti tunnen nytkin kun valuu pienesti (anteeksi jos rehellisyyteni ällöttää). Virtsaamisentarpeen määrästä en osaa oikein sanoa onko lisääntynyt koska käyn normaalistikin suht usein vessassa kun tulee juotua aika paljon vettä. Väsymyksenkin määrästä en oikein osaa sanoa, kun olen normaalistikin melkein aina väsynyt (masennusta esiintyy). Olen kuitenkin nukkunut viimeset yöt päin helvettiä ja heräillyt keskellä yötä. Esim. viime yönä heräsin jotenkin todella outoon oloon, ei ollut niinkään paha olo mutta vatsassa tuntui jännältä. Hieman siltä kun menkat alkaisivat. Kokeilin myös eilen illalla painaa alavatsaa ja kun painoin tietystä kohdasta koin pienen vihlaisun. Onko kyseiset oireet raskautta vai voiko jokin muu aiheuttaa tälläistä? Te, jotka raskauden olette kokeneet, millaisia oireita se teille aiheutti? Voiko oikeasti raskauden oireet tuntea jo näin nopeasti?

Kuukautisten pitäisi alkaa joskus kuuden päivän kuluttua, tosin minulla on erittäin epäsäännölliset kuukautiset, että minulla saattaa jäädä hyvin välistäkin ilman että olisin raskaana. Mutta nämä oireet ovat niin oudot, että väkisinkin alkaa pohtimaan raskauden mahdollisuuutta. Nyt odottelen kuitenkin ja katson alkaako kuukautiset ollenkaan. Jos nyt alkaa niin en testiä ala tekemään, mutta jos nämä oudot oireet jatkuu niin käyn kyllä juttelemassa jollekin joka osaisi auttaa. Mutta jos nyt ei ala niin käyn testin ostamassa (kellään hyviä suosituksia hyvistä varmoista testeistä?).

Nyt minua hieman kyllä kuumottelee jos testistä tuleekin esille että olisin raskaana. En tiedä miten toimisin. En usko olevani valmis lapsen hoitamiseen. Minulla on vielä koulut kesken ja lisäksi minulla on muutenkin ongelmia oman mielenterveyteni kannalta. Lisäksi oikeaa tukiverkostoa ei täysin ole, toinen vanhemmistani asuu ulkomailla ja toisen kanssa en ole tekemisissä. Asun kyllä yksin.
Lasta olen toivonut, mutta en vielä. Koen, että en ole sellaisessa elämänvaiheessa että pystyisin pitää huolta ja tarjota lapselle ansaitsemaa hoivaa. Adoptiota en edes harkitse. Kun synnytän haluan olla oman lapsen äiti. Tuntuu siis että abortti olisi tämän hetkinen vaihtoehto. Minua kuitenkin silti hieman sattuu ajatus abortista. Muutenkin varsinkin kun netissä seikkailee tuntuu että abortinvastaiset hyökkäävät täysin kimppuun ja saa itselleen kamalan ja syyllisen olon. "Tiedätkö kuinka monet naiset joutuvat yrittämällä yrittää että tulee raskaaksi ja sinä tulet ensimmäisestä ja päätät sitten murhata lapsesi".
Ei tämä muutenkaan helppoa ole.

Muille en ole vielä kertonut ennen kuin saan todellisen varmistuksen mistä nämä oireet johtuvat. Enkä luultavasti uskalla kertoa muille kuin ainoastaan kyseiselle pojalle.

Tällä hetkellä, tunnen kuitenkin olevani yksin ja tarvitsen kaiken mahdollisen neuvon, tuen ja muiden kokemuksia, selvittelemään hieman omia tuntemuksiani. Voihan olla että ylireagoin enkä ole raskaana, mutta päivä päivältä alkaa tuntumaan siltä että näin on päässyt käymään.

Sisäisesti toivon itseni vain ylireagoivan. Mutta mitä jos. Aina löytyy se mutta.