atm en oo oikeestaan ihastunu keneenkään, mutta viimesin ihastus vähän kaihertaa kun on niin mukava ja järkevä tyyppi, hyvän näkönen ja suhtautu muhun vissiin ihan hyvin (oltiin samalla luokalla yläaste. olin se kiusaajien silmäterä ja outo ihminen siihen aikaan muutenkin joten ei yllätä vaikka ihastus oiskin vaan nauranut joka kerta mut nähdessään). mutta, en vaan koskaan uskalla tunnustaa tunteitani tai alkaa tutustumaan tai mitään. tota edeltänyt ihastus kesti varmaan neljä tai viis vuotta kunnes annoin sen olla. mun itsevarmuus ei yksinkertasesti riitä siihen että alkaisin tekemään siirtoja, varsinkin kun eräät ihmiset elämässäni ovat saaneet minut tuntemaan ettei kukaan tule koskaan pitämään minusta :,)