Morjeens.

Elämä rullaa hyvin. Koulua, ei tekemättömiä juttuja siellä. Kavereita ei paria enempää oo koskaan ollut, mutta niiden olevien kanssa menee hyvin. Töitä tiedossa kesälle, rakas poikaystävä ja kuntosalilla käyminen. Missä on siis vika?

En itke usein, mutta esim. Tänään kotiin tullessa romahdin eteiseen ja kyynelehdin, tietämättä edes että miksi. Tulin lopputulemaan, että olin väsynyt.

Poikaystävän tulessa kerroin, että mun tekee mieli itkeä. No itke, mut hän nauratti niin eihän siinä sitten itketty. Asia unohtui. Myöhemmin hän sanoi mulle, että olet kyllä väsyneen näköinen, väsyneempi kuin neljä kuukautta sitten. Tänä iltana et katsele koulukirjoja, vaan menet nukkumaan.
Koulu ei näennäisesti tuota stressiä tai muutakaan päänvaivaa, lukio tuntuu yhdelle sirkukselle.

On paljon tunteita, siis niin paljon etten enää erota surua ja vihaa toisistaan. Kun näistä mainitsee, ”nukut enemmän”, ”lepää” , ”ota koulussa iisimmin”, ”urheile entistä enemmän” , ”suklaa?”.. nämä on ihmisten vastaukset. Olen väsynyt, en vain tiedä mihin.