Kun kaikki ilmoittautumiset/sitovat päätökset ja sopimiset ahdistaa että jos valitsinkin väärin ja haluankin muualle.
Sitten vatvon stressaantuneena asiaa niin pitkään että a) toinen vaihtoehdoista ei ole mahdollinen tai b) uskottelen itselleni niin
Sitten kun teen vihdoin päätöksen ja esim ilmoittaudun niin sitten tulenkin toisiin aatoksiin ja taas ahdistaa: olisiko vielä mahdollista päästä toiseen vaihtoehtoon? Varsinkin jos tunnen jääväni paitsi jostain.

Olin taas kerran tehnyt päötöksen etten lähde yhdelle reissulle
->muista yhksu juttu ja mieti voisiko vielä ilmoittautua näin 5pv jäljessä.
->Vakuuta itsesi että se ei ole järkevää vaikka mahdollista olisikin. Pidä vain se ilta kaverin kanssa äläkä tapaa ylimääräisiä ihmisiä.
->vaivaa kaikkia muita keromalla moneen kertaan että "mutta jos..."
->Sitten ahdistu siitä että jäät paitsi kaikesta.
-> muista yksi luomasi suoritus merkki joka liittyi kyseiseen reissuun (idea oli tästä)
->ahdistun siitä että kuinka voitkaan käyttää kyseistä merkkiä kun en ollut idea lähteenä toiminella reissulla
->ala itkeä jos et vielä itke (ainakin vähän)
->yritä taas vakuuttua siitä että ilta kaverin kanssa on parasvaihtoehto
->muistuta että olet aina reissujen jälkeen kipeänä ja maanantaiba on taas tärkeä koulutus
-> yritä keksiä jotain muuta korvaamaan nuo "se on ensimmäinen väliin jäävä. Etkä voi enää sanoa olleesi kaikilla" ajatukset
->syytä koronaa kaikesta
->(toivottavasti: meme nukkumaan varmsna päötöksestäsi ja vietä hyvä viikonloppu katumatta päätöstäsi)
A kadu välittömästi
B kadu myöhemmin kuullessasi hauskoja leiri tarinoita ja kuinka siellä olisi ollut ihmisiä joita haluaisin taas tavata.
C huomaa että leirillä on todettu useita korona tai flunssa tartuntoja tai muuta vastaavaa ja ole onnellinen siitä että et vienyt sitä meripelastajille seuraavana päivänä.


Aina


Saatana