Siis ei meillä mikäön kovin huono oo mut aina kun lukee näitä et "mä voin aina jutella mun siskolle kaikesta" juttuja, niin tulee lähinnö sellönen olo et jään jostain paitsi kun ei oikeestaa koskaan jutella varsinkaan mistään syvällisistä asioista.
Sisko on muo 6 vuotta vanhempi ja asuu toki eri kaupungissa mutta vielä silloin pienenäkin silloin joskus harvoin kun halusi leikkiä minun kabssa hän aina sanoi vain ettei enäö jaksakkaan leikkiä ja jätti minut yksin siivoamaan aiheuttamamme sotkun.
Hän on myös kova kertomaan sitä että miten minun piyäisi elää ja mitä pitäisi syödä ja kuulemma jopa pesen kasvotkin väärin.
Hän aina kertoo aivan kaikesta, siis ihan pienimmästäkin asiasta äidilleni ja jos sanon hänelle siitä saan vain vastaukseksi että minulla ei ole varaa valitttaa kun olen itse tälläinrn rollikello (ja isänikin yleensä sanoo silloin näin) vaikka en oikeasti edes juurikaan kerro siskoni asioita muille.
Mutta joo meidän välinen luottamus ei ole kovin kova eikä hän ikinä kerro mitään itsestään (en edes esim tiedä seurusteleeko se)
Joskus hän vain luki vanhoja kokeitani ja vauroi kaikille virheilleni (esim kaardemumma(?)) ja kertoi että mun pitäisi kyllä opetella yhdyssanat.
Haluaisin sellaisen siskon joka ois mun kaveri ja jonka kanssa mä voisin puhua aina kaikesta ja jutella vaikka myöhään yöllä kaikkea