Esimerkiksi sitä että onko oikein käyttää vaikka väkivaltaa omaa kiusaajaansa kohtaan? Esimerkiksi: itseäni kiusattiin koulussa aika pahasti (ei fyysistä väkivaltaa varsinaisesti) niin olisiko ollut hyvä jos oisin menny hakkaamaan jonkun niistä? Ei sillä että olisin välttämättä ollut edes tarpeeksi vahva. Mutta luin ku joku oli YouTubessa kommentoinu että sitä kiusattiin mut sit ku se käytti ite fyysistä väkivaltaa sitä kiusaajaa kohtaan ni se loppu. Mietin heti että saakeli miksi mä en sitten koskaan kokeillut tuota, jos sillä kerran saatiin kiusaaminen loppumaan D: en tiedä olisiko minulla toiminut. Jotenki sitä haluaa uskoa sellaiseen utopiaan että "kaikki ratkeaa rakkaudella <3" mutta itselläni ei ainakaan se kiusaaminen opettajien puuttumisellakaan meinannut loppua. Turhahan sitä enää on miettiä ja mielestäni kuitenkin toimin ihan hyvin sen suhteen mutta toisaalta olisin halunnut puolustaa itseäni enemmän. Käyttämällä väkivaltaa oisin näyttänyt etten hyväksy mun alaspainamista. Yritin kerran tehdä sen puolustautumisen ihan ilmankin väkivaltaa. Kerran kun mulle taas naurettiin ja haukuttiin niin (en muista kyllä tilannetta kunnolla) yritin vaan sanoa (kai?) Jotain takasin ja naurahtaa, mutta mulle naurettiin vaan kaks kertaa enemmän. Yritin kaikkia keinoja. Muistan vieläkin kuinka mä yritin eri taktiikoita. Yritin olla välittämättä kokonaan, olla täysin hiljaa, olla reagoimatta yhtään mitenkään, yritin reagoida naurahtamalla pilkallisesti, yritin sanoa vastaan ja puolustautua sanallisesti, yritin tekeytyä näkymättömäksi, yritin opettajien kautta saada lopun asialle. Mikään ei auttanut kunnolla, olin kaikkien pilkan kohde peruskoulun loppuun saakka.

Tietyllä tapaa tuntuu siltä että jos olisin pystynyt kerran vetämään kunnolla turpaan, se olisi saattanut olla ainut keino mikä ois lopettanu sen. Ehkä. Jos sekään. Isä on monesti kertonut tarinaa omalta kouluajaltaan, kuulemma joku tyyppi kiusasi aina kaikkia koulussa, isä veti sitä kerran turpaan (ja tietysti joutui puhutteluun siitä) mutta sen jälkeen kuulemma lopetti. Onko väkivalta sittenkin hyväksyttävää jos se on ainoa keino joka tehoaa? Mitä aktuaalista vittua tollasessa tilanteessa voi enää tehdä jos mikään, ei niin mikään, ei lopeta kiusaamista?

Onneksi siis olen nykyään pois sieltä koulusta mutta aloin nyt vaan miettii tätä. Sitä paitsi jouduin lukiossakin yhteen tilanteeseen joka vastasi aika lailla yläasteella kokemaani, se oli tosin ehkä juurikin vaan sen kerran. Enkä siinäkään oikein osannut tehdä mitään puolustaakseni itseäni. Jos olisin sanonut jotain, mulle oltais taas naurettu vaan entistä enemmän. En ymmärrä tätä maailmaa enää.

Ja kyllä väkivallattomuus on aina ollut tavallaan itsestäänselvyys mulle, niin kuin varmaan monelle muullekin täällä. Joskus kuitenkin tulee eteen tilanteita joissa ei voi tehdä mitään muuta. Kai tuollainen jollain tavalla itsepuolustukseksi lasketaan. Kiusaaminenhan on ikään kuin tappamista, henkistä sellaista. Jos joku yrittäisi fyysisesti mut tappaa, antaisinko sen tapahtua? En varmaankaan. Mut jos joku yrittää henkisesti nujertaa mut kokonaan ja tehdä elämästäni yhtä helvettiä, annanko sen tapahtua? Näköjään. Mitä tähän enää voi sanoa jos mikään muukaan keino ei auta? Miksi mä annoin sen tapahtua itelleni? Enhän mä tietenkään osannut Puolustautua. Ehkä olisi pitänyt osata mut en osannu. Ei mulle oltu opetettu mitään että mitä tehdä jos kiusataan ja se ei lopu kunnolla edes opettajien avulla. Mut se mulle kyllä oltiin opetettu että väkivalta on aina väärin.

Huoh ja tää ei ees oo ainut syvällinen asia mitä pohdin. Sairasta kuluttaa energiaansa tämmösen miettimiseen.

Nojaa, sainpahan taas vuodattaa traumojani vähän.