skorpioni5.11.2012 13:34
1/114
TEINIDRAAMAILUA – LISSU, ALMOST SWEET 13

Moi, en ole koskaan aiemmin kirjoittanut tämän tyyppistä tekstiä (:D) mutta päätin nyt yrittää Demin muiden pissisnovellien inspiroimana. Itseä ärsyttää aina, kun kaikki mahtavat lissunovellit jätetään täällä kesken, vaikka lukijoita olisi. Tämän ei ole tarkoitus korvata Minskua, Ninskua ja mitä helkkareita niitä kaikkia oli. Kertokaa ihmeessä mielipiteitä ja että haluatteko jatkoa. Kirjoitan kyllä jos lukijoita löytyy edes muutama.

NEVARIn matkimissyytökset voitte jättää vähemmälle, kiitos.

------------------------------------------------------------------------------------


OSA 1

Mä katsoin itseäni peilistä. Ei luoja että mä näytin hyvältä. Mulla oli miljoonaan kertaan blondatun ja äärimmilleen tupeeratun vitivalkoisen hiuspehkon päällä järkyttävän iso vaaleanpunainen kruunu, josta putoili strasseja, timantteja ja muuta siistiä kamaa aina kun mä astuin yhden askeleen eteenpäin. Kun mä juoksin, mun jälkeen jäi vain kimallevana, joka leijaili mun kruunusta.

Mä levitin vielä yhden kerroksen maskaraa mun tönkköripsiin, sulloin vielä yhdet villasukat rintsikoihin ja hyppäsin sitten viidentoista sentin korkkareihin, joilla mä en meinannut pysyä edes pystyssä. Mä vaapuin seinästä tukea ottaen mun huoneen poikki kohti ovea ja repaisin sen auki. Täältä tullaan, maailma, mä ajattelin. Lissu, tänään 12, huomenna jo 13. Mä muiskautin lentosuukon mun ovessa olevalle Robinin julisteelle (Robin oli saletisti kuumempi ku mun oma amisikäinen poikkis, mutta sitä mä en sille uskaltanut myöntää) ja lähdin sitten vaappumaan kohti portaita.

”SIIS MOI LISSUBITCH”, mun bestis Aada kiljaisi ihan kännissä, kun mä avasin sille ulko-oven. Sillä oli kädessä ihan oikea viinapullo – tai ainakin se näytti siltä, lukihan siinä sentään että ”Somersby 4,7%”. Mä halasin mun bestistä ja otin siltä puolillaan tyhjänä olevan pullon käteeni.

”Meenks mä tästä nyt ihan umpikänniin?” mä kysyin. ”Mun pitää oikeesti näyttää tosi tyrmäävältä, koska mä vien tänään Leevin neitsyyden ihan kympillä.”

”BITCH PLEASE mä oon juonu vasta puoli pulloa ja oon jo näin sekasin!” Aada kiljaisi ja otti tukea hattuhyllystä. ”Mut kantsii varoo, koska sä oot vähän kokemattomampi ja tosta menee paljon enemmän sekasin ku ES:stä. Saanks mä oksentaa? Missä teän vessa olikaan?”

Siis vau. Mä en ollu uskoa korviani. Mäkö muka kokematon? Kuinka se oikeen kehtasi? Mä nostin pullon huulilleni ja maistoin siitä vähän. Hyi yäk. Näissä Somersby-viinoissa maistu ihan liikaa alkoholi. Silti mä otin toisenkin huikan, vaan koska mun teki mieli olla pitkästä aikaa niin sekasin että en muistais seuraavana päivänä mitään. Vaikka yleensä mä kyllä aina muistan kaiken – mulla on varmaan vaan yksinkertasesti niin mahtava viinapää!

Vartin päästä koko talo oli ihan täynnä porukkaa. Mun vanhemmat oli viikonlopun mökillä, ja mä olin sanonu niille että pari mun kaveria tulee pyjamabileisiin ja me katsotaan bambia ja leikitään aasinhäntää. Ne ei aavistanu mitään. Siis kuvittliko ne tosiaan että mä tuhlaisin mun sweet 13 pippalot johonkin Disneyn piirrettyihin?! No en todellakaan tuhlaisi, mähän olin jo suorastaan aikuinen nainen. Mutta ne piti mua edelleen jonain 12-vuotiaana, siis bitch please niinku Aada tapas sanoa.

”Paljon onnee kulta, tää on sun ilta!” Aada kirkaisi mun korvan juuressa ja otti hörpyn mun pullosta. Alakerrassa soi Flo Ridan uusin biisi, ja kaikki tanssi meän olohuoneessa ihan kännissä. Mulla oli tarjolla boolia, johon mä olin sekoittanut neljää eriä mehua ja kolmea limukkaa, että se maistui sees vähän alkoholille, koska mulla ei ollu mitään oikeesti alkoholipitoista mitä ois voinu sekoittaa siihen. Mutta jos joku kysyi, niin mä sanoin että siinä on puolet koskenkorvaa ja puolet likööriä. Joo, se kuulosti hyvälle.

”Mä en näe Leeviä missään, miksei se jo tuu?” Mä urputin ja suoristin vähän mun rintsikoita niin, ettei mun ryntäät heiluis vahingossa kävellessä selkäpuolelle. Se ois aika noloa.

Yhtäkkiä musiikki oli loppunu, kaikki tuijotti ulko-ovelle päin suu auki. Aada oli näköjään joko pyörtyny tai sit sammunu liiasta Somersbystä. Se makas raajat levällään ja kieli ulkona keskellä lattiaa niin että sanomalehtipaperinpalanen valui sen D-kupin rintsikoista ulos. Joku randomi jäbä kaiveli sen tisseistä ulos Lassi ja Leevi –sarjakuvastripin ja alkoi lukemaan sitä. Mutta se oliki luokan Jonne, yhtä aasi ku nimensäki. Kaikki muut tuijotti sen sijaan ovelle, jonne mäkin käänsin pääni.

Ei ollu totta. Mä kirkaisin, ja mun prinsessakruunusta putos punainen rubiini. Ovella seiso joku kaksmetrinen möhömahainen miespoliisi, joka näytti siltä ku ois karannu painonvartijoista. Se tuijotti meän viinapippaloita, ja jopa meän luokan pahin juoppo Justiina pudotti vahingossa kassakuittiin käärityn tupakan matolle järkytyksestä.